Snorghh örgh tröööt
Tänään aamiaiseksi klo.16.30 hörpin teetä* eukalyptuksella maustetulla hunajalla ja röhisin samalla instagrammiin empatiankaipauksellista hästäkkijonoa (olin jo kerennyt valittaa oloani kaikille läheisille, manflu on pientä minun rinnallani).
Pohdiskelin siinä samalla, että pitäisikö tässä myös työntää valkosipulit korviin ja varpaiden väliin, raastettua inkivääriä johonkin koloon ja tempaista paukku captain morgania. ”Kuulostaa oikealta”, minulle sanottiin.
Tajusin myös, että blogi on jäänyt unholaan. Joten hei täällä ollaan! Ajattelin tulla ilmoittamaan, että hengissä ollaan (ja ei en empatiankaipauksissani ilmoittaudu…tai siis ainakaan pelkästään siksi) ja tarinointi kyllä jatkuu taas jossain vaiheessa. Viimeistään sitten kun olen saanut taas pääni tyhjäksi räästä (ja suklaasta) ja ajatus kulkisi taas jotakuinkin normaalisti.
Siihen saakka upottaudun tuplatäkin (iiih!! ihan paras joululahja, enää ei tartte tapella!) alle kissojen, geishalaatikon, mariannepussin, nenäliinatollokasan, kuumemittarin ja netflixin kanssa. Oon niin sexy, että ihan heikottaa.
*Tee on mielestäni yksi ihmiskunnan suurimpia huijauksia enkä edes pidä siitä, mutta flunssaisena se tuo kummaa lohtua.
