Ensimmäisen päivän jälkeen en enää tarvinnut navigaattoria. Se oli hämmästyttävää, tällaiselle suuntavaistottomalle kultakalalle.

Unohdin ohjeen vältä näyttämästä turistilta. Kamera keikkui kaulalla kun kuljeskelin ympäri vanhaa kaupunkia. Pankkiautomaatilla meni pasmat sekaisin kun unohdin painaa english ja masiina läväytti ruudun täydeltä latviaa. Olen aika varma, että suustani karkasi AAAAARGHH! Vieressä oleva nuori jannu auttoi (ja nauroi ja toivotti virnistäen hyvää päivänjatkoa).

En voinut olla syömättä. Valehtelematta söin tai join jotain koko ajan, sillä joka nurkalla oli kivoja kahviloita ja baareja. Jos en niissä, niin sitten siemailin kuumaa viiniä joulutorilla kuin mikäkin Lorelai Gilmore.

”One coffee, please.” ”Ok, maybe with brownie?” ….NO TOKI. 😀

​Ensin pimpelipompelimusiikkia, appelsiinilta ja piparkakulta tuoksuva kokovartalohieronta ja piparminttuteetä. Sitten pekonia ja kaljaa. Se on se tasapaino, ystävät hyvät, avain onnelliseen elämään.

Aivan mieletön keskiaikateemainen kellariravintola Rozengrals. Tarjoilijat olivat pukeutuneet teeman mukaisesti, leipä tuotiin pöytiin käärittynä juuttisäkkiin ja vaihtorahat tuotiin kirstussa. Ruoka oli mahtavaa! Ei mikään edullisin paikka, mutta ehdottomasti sen arvoinen.

Yhden päivän aikana fiilis ja ympäristö muuttui välillä hullunkurisellakin tavalla. Nauroin baarimikolle – ensin join torilla viiniä, sitten pyörähdin keskiajalla ja nyt…nyt olen Kuubassa!

Kävin Kuubassa toisenkin kerran. ”Same?” ”Yea.” Join olueni pimeässä nurkassa, ahmien sisustuksen lukemattomia yksityiskohtia, samban/salsan/minkälien rytmien väkisin tarttuessa jalkoihin.

Kiertelin torin lisäksi putiikeissa ja matkamuistomyymälöissä. Jos minulla oli jokin budjetti, niin se pakkasi kamansa ja häipyi heti ensimetreillä. Totesi varmaan, että olen aivan mahdotonta matkaseuraa. Olin krääsätaivaassa. Ja joka paikassa oli kissoja tai kukkoja! Vähemmästäkin sitä tulee heikkomieliseksi.

Tänään lähden kotiin. Aion käydä vielä kahvilla. Ja kakulla. Ja varasin uuden hieronnankin! Tällä kertaa rutistellaan yläselkä. Huomasin sen tarvitsevan erityistä huomiota, joten miksi ei…Kotona odottaa tekemättömät työt eikä suklaakakkua saa joka päivä. Joten tänään, tänään olen vielä prinsessa.

Kun näkee ja kokee kaikkea, eikä mukana ole ketään jolle ajatuksiaan kertoa siinä hetkessä.

Kuten

– Näin naisen kulkevan järjettömissä piikkikoroissa pitkin mukulakivikatua. Kulku oli kaunista ja sulavaa, hän ei horjunut tai kompastellut lainkaan. Miten, siis MITEN helvetissä se on mahdollista?!

– Vedin hillittömän annoksen ruokaa napaani ja olin haljeta siihen paikkaan. Huokailutti, olo oli viehkeä kuin syöttöporsaalla. Ois ollu tarpeen vaikeroida vähän, röyhtästä, luvata aloittaa kunnollinen elämä heti maanantaina. Mut ei sellasta voi tarjoilijalle sanoa. (Tosin kun hän ehdotti jälkiruokaa parahdin spontaanisti ouhh gaad NOU!)

– Ohi käveli (oletettavasti) isä (oletettavasti) kaksospoikien kanssa. Pojat oli puettu samalla tavalla. Samanaikaisesti tosi suloista ja todella sietämätöntä.

– Hilpeys siitä kun aamupäivähortoilun jälkeen palaa takaisin hotelliin ja vessapaperi on aina taiteltu nätisti. Paskalla käymisessäkin on ripaus juhlaa. (Okei, jaoin tän jutun kyllä parille kamulle mesessä. I’m so classy.)

– Kato poni! Ja sillä ponilla on päässään tonttulakki. Iiihh ihana jouluponi. (Paitsi että sen kuulus olla jossain syömässä kauraa onnellisena eikä klompsutella pitkin katuja tonttulakki päässään.)

– Mitähän se hieroja ajatteli mun ukkovarpaiden kovettumista?

– Kuinkahan montaa ihmistä olen tänään katsonut silmiin ilman, että olisimme sanoneet toisillemme sanaakaan saati että näkisimme toisiamme enää koskaan uudestaan?

– Joka hemmetin matkalla mä joudun ostamaan viinipullonavaajan kun aina niissä pulloissa, joissa on hirmu kiva etiketti on myös oikea korkki. (Tämä punkkuasiantuntija valitsee viininsä etiketin perusteella.)

-Joulutorilla olen juonut kuumaa viiniä ja fruit punchia. Jäin miettimään, että hei Suomeen kans markkinoille sellaista! Nyt on vaan jotain kämäistä kahvia tai mehua. Haloo! Seitin ohuissa punkku/boolipäissään jengi tekis paljo herkemmin ostoksia. Minäkin saattasin ostaa sen karvalakin ja arvan. Tai ainakin grillimakkaran. Lörtsyn!

No niin. Nyt purettu aivoista muutama sinne viipyilemään jäänyt ajatus, pois uusien tieltä. Tämän otannan perusteella olisin kyllä säkenöivää juttuseuraa! ^^