Hah! Toissapäivänä kirjoitin hirvittävän valitusvirren ja turhaumaoksennuksen siitä kun uniongelmat vetää pohjan koko elämältä, elämänilolta, saa maailman tuntumaan tahmealta ja tekemättömien töiden listan pitemmältä kuin mitä se todellisuudessa ehkä edes on. Makasin sohvalla pää tyhjäkäynnillä viltin alla märehtimässä sitä miten kurjaa onkaan olla minä ja maailma on ihan paska paikka ja oikein kieriskelin siinä itsesäälissä, vähän tiristelin sitä jostain sielun sopukoista lisääkin jos alkoi tuntua liian positiiviselta olo. Tätä oli siis jatkunut jo aika kauan, mutta vasta toissapäivänä puin asiat sanoiksi ja annoin tavallaan luvan itselleni olla ihan down ja säälittävä pieni riepurassu.

Sitten se iski. Ratkaisukeskeinen suorittajaminä. Minä, joka en jaksa sietää itsessäni joutavanpäiväistä narinaa ja vellomista. Nyt kun valittamiset oli valitettu ja vellomalla luvan kanssa vellottu päätin minä ottaa itseäni niskasta kiinni. Hitto ylös ylös ylös. Jes! Nyt lähtee! Sä pystyt siihen! Jes! (No sit akku oli loppunu puhelimesta yön aikana eikä herätyskello näin ollen soinut ja nousinkin aamukahvikoomailemaan kaksi tuntia aiottua myöhemmin, mut hei jes, nousin!).

Sitten minä listaihmisena raapustin uuteen ihanaan peuravihkoon listan niistä tekemättömistä töistä sekä to do -listaa ennen kuin lähden yksin sinne mualimalle ja sekoan. Ihan pienesti meinasi iskeä ahdistus uudestaan tässä kohtaa kun juoksevia menoja ympäri kyliä on noin sata ja koti on kuin hävityksen kauhistus ja helekutti jouluki pakkaa niskaan. Ja se mualimalle lähtö ja sekoaminen. No vaan edelleen tiukka niskaperseote ja listalta on saanut viivailla yli jo lukuisia kohtia (kurrr hurrr mikä mielihyvä!) ja flow on yhä edelleen melko hyvin päällä. Koti on puunattu ja asioilla juostu. Eilen sain ostettua sinne mualimalle lähtöön ja sekoamiseen tarvittavat puuttuvat justkatkin (ne on erillisellä pakkaa nämä -listalla).Tänään vielä sen verran ainakin juoksua edessä, että saan vihdoin ja viimein uudet räpsyttimet, jo tämä Klonkkuna elely riittääkin! 😀 (Olin tehokkaasti menossa ripsiajalle jo eilen hälyttäen kyytiasioissa puoli kylää ennen kuin hokasin et oho väärä päivä.)

Uniongelmat ei tokikaan katoa sillä, että ottaa itseään niskasta kiinni (paitsi niiltä osin, että pakottaa itsensä ylös sängystä järkevään aikaan tai painuu sinne sänkyyn heti kun pikkusenkin tuntuu siltä, että saattas silmä lupsahtaa…tai siis että ainakin yrittää toimia näin). Viime yö oli jälleen yhtä tuskaa, silmät on edelleen yhtä raskaat kuin aiemminkin, silmäpussit roikkuvat polvien tienoilla ja mieli kaikesta aikaansaamisesta huolimatta keikkuu trapetsilla. Saamistani kommenteista rohkaistuneena ostin eilen purkillisen melatoniinia ainakin silleen hätävaraksi. Lisäksi douppaan itseäni multivitamiineilla, kahvilla ja kirkasvalolampulla. JA LAUANTAINA LÄHDEN YKSIN SINNE MUALIMALLE JA EHKÄ SEKOAN JÄNNITYKSESTÄ.

Jospa tämä maailma ja olo tästä kirkastuisi. Mielenkiinto asiain tilan muuttamiseen on ainakin herännyt jostain horroksestaan, nyt kun vielä saa unirytmin ja energiatasot kohdalleen niin minua ei pysäytä mikään. 😀