Ettei nyt elämä menisi pelkästään joulupöpeilyksi, niin vaihdetaas välillä aihetta bloginkin puolella. Minähän olen sairastunut krooniseen matkakuumeeseen, johon onneksi olen saamassa täsmälääkettä taas hetikohta. Sitä odotellessa päätin sukeltaa matkamuistoihin ja tässä parhaimpia paloja aiemmilta reissuiltani. Nämä muutamat kuvat ja muutamat sanat eivät todellakaan kerro kaikkea, mutta ehkä nämä ovat niitä hykerryttävimpiä juttuja. 🙂
Syksyllä 2016 matkattiin Henna kanssa Sisiliaan…
Auringonlasku Etnan huipulla oli melkoinen kokemus!
Hyppäsimme hop on-hop off –bussiin päivän ajaksi ja kiertelimme parissa pikkukylässä majapaikkamme (Taormina mare) lähistöllä. Kummisedästä tuttu Savoca oli ihana!
Kevättalvella 2016 kävimme Jeren kanssa Madeiralla…
Sielläkin kekkuloitiin vuorilla, tämä kuva 1818 metrin korkeudesta Pico de Arierolta.
Minä, neiti korkeanpaikankammo, voitin pelkoni ja hippastelin lasisella sillalla! Jalkojen alla siis vain lasia ja 580 metrin pudotus…
Syksyllä 2015 jälleen Hennan kanssa liikenteessä, kohteena Kroatia ja majapaikkamme Split…
Splitin vanha kaupunki oli aivan mielettömän ihana ja ihmiset todella ystävällisiä.
Tässä setämyyjä mandariinimies torilla <3
Menimme lautalla läheiselle Bracin saarelle ja vuokrasimme polkupyörät. Ajeltiin rannikkoa pitkin ja poikettiin sisämaahan sunnuntailounaalle pikkuruiseen kylään, jonka ainoa ravintola oli onneksi auki. Ruuan jälkeen eri reittiä takaisin satamaan, pyöräilyä kertyi kaikkiaan noin 22 kilometriä.
Loppuvuodesta 2014 Hennan, veljeni Jarnon ja hänen ystävänsä Nikon kanssa vallattiin Lontoo…
Menetin sydämeni ihanan rosoiselle ja värikkäälle Camden townille!
Lontoon reissulta tarttui mukaan kaksi näitä-nyt-vaan-on-pakko-ottaa –kuvaa…
eli maailman paras vessaselfie Hard rock cafessa
ja maailman paras jalkakuva British museumissa 😀
Lisäksi sullouduimme kaikki neljä sellaiseen kamerakoppiin. Lystiä oli (sen kuuli varmasti myös kaikki ohikulkijat) ja tämä on siis paras otos neljästä… 😀
Koska Ellun palatsin vartijoita ei päässyt edes jututtamaan, niin löysin kuitenkin korvikkeen Harrodsin tavaratalosta 😀
Elämäni ensimmäinen ulkomaanreissu (jos Viroa ja Ruotsia ei lasketa) oli keväällä 2014 kun matkustimme Hennan ja Sarin kanssa Roomaan…
Reissuun sisältyi hirvittävä määrä nähtävyydeltä toiselle juoksemista (lähes kyllästymiseen saakka), mutta onhan se nyt myönnettävä, että sitä tunsi olonsa melko pieneksi ja epätodelliseksi seistessään Colosseumin vierellä
Ihan mahtisnähtävyys Roomassa oli kapusiinimunkkien krypta (Cimitero dei Cappucini)! Sisällä ei saanut kuvata ja ulkoapäin rakennus oli hyvin vaatimaton, mutta ehdottomasti suosittelen tutustumaan tähän kohteeseen! Sisällä siis tuhansien munkkien luita järjestelty pitkin seiniä ja kattoja mitä mielenkiintoisempiin asetelmiin, sekä kokonaisia munkkien luurankoja kaavuissaan aseteltu esille. ”Quello che voi siete noi eravamo; quello che noi siamo voi sarete”-teksti seinällä. Vapaasti suomennettuna ”sinä olet se mitä me olimme; me olemme se mitä sinä tulet olemaan”.
Kissahulluna rakastuin toki myös Largo di Torre Argentinaan, eli ”kissojen aukioon”. Kissat hengailee siellä kaikessa rauhassa ja vapaaehtoiset kissanaiset, gattarat, huolehtivat kissoista niin ruuan kuin terveyden suhteen. Kissoja on kuulema sellaset parituhatta…Ai joo ja Julius Caesar murhattiin tällä paikalla, mut ketä sellanen kiinnostaa…
Minun oli tarkoitus avata kokonaan uusi blogi pelkästään matkajutuille ja olla sekoittamatta niitä ollenkaan tähän blogiin. Mutta tulin sitten kuitenkin toisiin aatoksiin. Tällä blogilla kun ei muutenkaan ole mitään järjellistä punaista lankaa tai keskeistä ideaa vaan rönsyilen asioissa sinne, tänne ja takaisin niin tulkoonsa matkajututkin tähän samaan sekamelskaan. Sellaista elämäkin on. 🙂
