Yksin lomalle Riikaan

Iski matkakuume (ja –kateus kun Jere jätti minut heitteille ja paineli itse Tukholmaan 😀 ) ja päätin sit ihan vaan vähän vilkaista oiskohan mitään kivaa ja edullista tarjolla minun talvilomani aikaan. Mietiskelin ja pitkän (noin tunnin…) harkinnan jälkeen huomasinkin jo klikkailevani verkkopankin sivuilla ja kah, olin sitten varannut itselleni matkan. Joulukuussa lähden neljäksi yöksi katselemaan miltä näyttää Riian jouluinen vanhakaupunki.

En ole koskaan matkustanut yksin eikä matkustelua ulkomaille aikuisiällä ole ylipäänsäkään kertynyt kuin vasta kuuden lomareissun verran. Lähtökohtaisesti siis jo siitä syystä nyt ihan himppasen jännittää ja matkavarauksen jälkeen kerkes jo kertaalleen tulla epäuskoinen what have i done –olo. Lisäksi kun minun suuntavaistoni on melko onneton ja muisti kuin kultakalalla, on yksin reissaajalle siinäkin omat etukäteisstressin ainekset kasassa. Toisaalta en pelkää mennä juttelemaan ventovieraille (edes vaikka englannintaitoni ja –ääntämykseni on luokkaa rallikuski korpimetiltä) ja kysymään neuvoa silmät bambimaisen herttaisen avuttomina killistellen (tai siltä ainakin haaveilen näyttäväni, todellisuudessa tämäkin menee ehkä tuohon kultakala-osioon).

Mukavuusalue – ihan tottako tästä häivyn?

mukavuusalue.jpg

Innnostus, kaistapäisyys ja halu taas rikkoa yhdellä tapaa omia rajojaan ja mukavuusalueitaan kuitenkin totta kai on tässä huomattavasti vahvempana kuin jännitys tai pelko siitä pärjäänkö. Hotellini sijaitsee aivan vanhankaupungin sydämessä, joten ainakin oletan, että osaan liikkua siitä pitkin ja poikin, ja mitä kartalta vilkaisin niin useat nämä haluan nähdä –kohteet sijaitsee lähellä hotelliani. Listalle on kerääntynyt jo ainakin Pyhän Pietarin kirkko, jonka torniin haluan päästä katselemaan vanhaa kaupunkia ylhäältä käsin (toivottavasti torniin pääsee myös talvella?) ja kissahulluna mun on tietenkin käytävä vilkaisemassa Cat house. Siihen taloon liittyy hulvaton kostotarina. Lisäksi matkani ajankohtaan osuu ihanasti Riian joulumarkkinat ja joulukuusen polku –tapahtuma. Niistä kävin jo ihastelemassa aivan upeita kuvia ja tunnelmia täällä, en malta odottaa!

Tarkoitukseni on tehdä matkasta ihanaa kiireetöntä omaa aikaa. Mielikuvittelen ainakin itseni kiertelemään niitä ihania mukulakatuja, istumaan kahviloihin ja kuppiloihin, tutkimaan hauskoja pikkuputiikkeja. Vanhan kaupungin alueelta näitä löytyy varmasti joka nurkalta, mutta jos jollakulla on antaa vinkkiä käymisen arvoisista (ja mielellään edullisista) ravintoloista, kahviloista ja kuppiloista niin otan mielelläni vastaan. Iso plussa siitä, jos kahvila/kuppila on jollain tapaa erityinen; jotenkin tosi symppis, hauska tai muuten vaan veikeä. Moderneista hässäköistä en niin piittaa.

Lisäksi jo aiemmilla kolmella lomamatkallani minun on ollut tarkoitus käydä jossain hemmotteluhoidossa, mutta joka kerta se on jäänyt. Nyt en anna tämän livahtaa käsistäni ja jonkin verran olen jo googletellutkin, että minkäsmoista vanhan kaupungin alueella olisi tarjolla. Näistäkin otan vinkkejä vastaan. Ja minulle hemmotteluhoito on siis hierontaa, sitä kaipaa erityisesti hartiat ja selkä.

Voi että, samanaikaisesti en malttaisi odottaa ja kuitenkin jännittää niin hitosti, että apua. Jospa minä selviydyn lentokentistä ja löydän hotellille enkä onnistu eksymään muutenkaan, ainakaan ihan hirveen pahasti. Kai tästä hyvä tulee… 😀

riika2.jpg

 

Suhteet Oma elämä Matkat

Lihaton lokakuu – mitä jäi käteen?

Noiiiiin, nyt on lihaton lokakuu paketissa ja voi tyytyväisenä taputella itseään selkään siitä, että sinä selvisit. Tämä oli mun ihan eka kerta mukana tässä hurahduksessa enkä mukaan lähtöä edes sen suuremmin kerennyt pohdiskelemaan, se oli kertapäätös silloin 1.10. Samalla päätin, että myös Jere osallistuu, halusi tai ei. (Mä oon sillä tavalla tosi ihana tyttis.)

Mitä tästä nyt sitten jäi käteen?

– Ymmärrys siitä, että kasvisruoka voi olla oikeesti hyvää (tämä valaistuminen tapahtui siis meille molemmille). Minä löysin valkoisista pavuista uuden ystävän ja sain Jeren syömään kukkakaalia. Mikä voittokulku! 😀

– Innostus ja motivaatio ruuanlaittoon ylipäänsä kasvoi ja kuukauden varrelta tarttui mukaan muutamia reseptejä, joihin aion palata myöhemminkin. Lisäplussana Jere mainitsi sen ettei hänen tarvinnut kokata koko kuukautena vaan aina pääsi valmiiseen pöytään (hän siis yleensä toimii meillä ruokavastaavana). 😀

– Halu ja tahto kokkailla kasvisruokaa jatkossakin. Aiemmin meidän perusruokavalioon kuului kasvisruokien osalta lähinnä vain riisipuuro ja kasvissosekeitto. Nyt vaihtoehdot ovat huomattavasti laajemmat (ja mielenkiinto tutustua kasvisruokaresepteihin huomattavasti innokkaampi) ja aionkin jatkossa toteuttaa kokkailua ehkä tyyliin fifty-fifty, eli että edes joka toinen tässä torpassa nautittu sapuska olisi kasvisruokaa.

– Paisunut vararengas vyötäröllä. Hahaha! 😀 En ole käynyt vaa’alla, mutta peili ja farkkujen vyötärö kertoo plötsähdystä tapahtuneen. Koska käytettävissä ei ollut lihaa innostuin minä löträämään kerman ja juustojen kanssa oikein olan takaa. Hienosti tehty.

– Elämäni ensimmäinen makkarapainajainen. Näin unta, että Jere söi makkaraa. Sellaisesta punaisesta isosta pötköstä se veteli onnellisena gotleria tai sipuliteetä, en tiedä kumpaa. Unessa huudettiin ja minulla oli paha mieli. Makkarasta.

Huiiiippuhyvää kasviscurrya, jota innostuin tekemään Pirtti ja piskit -blogin reseptin pohjalta. Muokkasin reseptiä kuitenkin hieman omaan makuun sopivammaksi mm. vaihtamalla linssit valkoisiin papuihin ja couscousin riisiin. Nam.

DSC_0597.JPG

Perushyvää bataattisosekeittoa, kerrrrmaisen paksua. Lisukkeena valkosipulivoipatonkia ja halloumia. (Lihoin, wonder why… :’D )

DSC_0598.JPG

Valtakunnassa siis lokakuun jälkeenkin kaikki hyvin, ellei jopa paremmin. Mun lihattoman lokakuun Day 10 -tunnelmia voi käydä katsastamassa täällä, siellä myös pari hyväksi havaittua kasvisruokareseptiä. MUTTA jos mä alan joulukuun loppupuolella sit höperehtää jostain tipattomasta tammikuusta niin pliis, lyökää mua.

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Hyvä olo Ajattelin tänään