Pahimman viikon viimeinen päivä
7. Päivä eli TÄNÄÄN
Hah! HAHAHAA! Minä tein sen. Olen ollut viikon tupakoimatta. (Uskallan sanoa sen, vaikka päivä onkin vielä alussa. Olen rohkea ja varma.)
Istun vielä mökillä. Olen tyhjentänyt saunasta vedet ja lakaissut puuroskat. Irrottanut kaasupullot hellasta ja lämmittimestä. Iso musta kattila on hellalla alassuin kuivumassa, lämmitin siinä tiskivedet. Vaihdoin uudet kynttilät kippoihin palaneiden tilalle ja viikkasin viltit keinun selkänojalle.
Poistun tänään täältä kuplasta todellisuuteen. Olo on rohkea ja varma. Mietin, että koska selvisin kolmannesta päivästä voin selvitä mistä tahansa.
(Tosin kotibileitä tai baari-iltoja tupakoivien ystävien kanssa taidan vältellä vielä tovin.)
Kirjoitin mökkipäiväkirjaan lyhyesti tästä viikostani. ”Ensin vitutti ihan vittuna. Sitten vähän vähemmän. Nyt ei oikeastaan ollenkaan.” Siinäpä se, tiivistettynä. Kaikki on sanottu.
Tämä postaussarja on tältä erää lopussa. Palaan jossain vaiheessa vielä varmasti aiheeseen! Joko sitten ratkenneena tai hienosti jatkaneena tätä pomppuista tupakoimattomuuden matkaa. Toivottavasti tuon jälkimmäisen merkeissä! :)
Haluan vielä kiittää teitä ekan viikon mukana kulkijoita! Teitä jotka tsemppasitte ja iloitsitte mukana, teitä jotka myös jaoitte omia kokemuksianne. Toivoisin, että tämä postaussarja mahdollisesti inspiroi jotakuta pohtimaan tupakointiaan, harkitsemaan lopettamista tai ehkä jopa hyppäämään mukaan! Toivoisin, että tämä postaussarja antoi jotain myös teille tupakoimattomille (vai MEILLE tupakoimattomille! Ooh! Jännittävä ajatus!) – auttaa ehkä paremmin ymmärtämään tupakoivia ystäviänne, pääsemään ehkä tupakoijan pään sisään.
No mutta, pitemmittä puheitta vielä lopuksi…
”Eka viikko on pahin, mulle sanottiin” – fiilikset ja tarinat tupakoinnin lopettamisen ensi hetkistä:
Ennen konkreettista toimeen tarttumista kävin pientä ajatusprosessia läpi:
Ajatuksissa tupakoinnin lopettaminen