Patikointia Monte Baldolla (Gardajärvi)
Lomamme Gardajärvellä (sivutolkulla postauksia luettavaksi tästä taaksepäin ja muutama vielä tulossa!) oli aika pitkälti sellaista antaa-fiiliksen-viedä-tutkimusmatkailua. Ainoastaan Dolomites road, tuo mahtava road trip Alppeihin kuuluvilla Dolomiiteilla, ja Monte Baldon patikointi olivat ennaltasuunniteltuja must see -kohteita.
Monte Baldo sijaitsee siis Gardajärvellä, ihastuttavan postikorttikaupunki Malcesinen kupeessa. Malcesinesta lähtee kaapelihissi, jonka kyydissä voi nousta Monte Baldolle 1760 metrin korkeuteen. Funivian ala-asemalla on parkkihalli, johon sai kätevästi jätettyä auton patikoinnin ajaksi. Lippujen hinnat funiviaan olivat melkoisen suolaiset, mutta ehdottomasti käynnin arvoiset. Hissi kustansi yhteensä 22€/meno-paluu/henkilö. Hissi kulkee päivittäin aamusta asti, viimeinen kyyti alas Monte Baldolta lähtee klo.18.45. Me olimme Malcesinessa puoliltapäivin sunnuntaina ja jonot hissiin olivat aivan hillittömät!
Monte Baldolla heti aseman edustalla oli opasteita eri reiteille sekä useampia ravintoloita. Me emme lähteneet taapertamaan mitään varsinaista reittiä, tai siis emme valinneet mitään ”kohdetta” tai ”päämäärää” jonne patikoisimme. Päätimme lähteä ensin tutkailemaan toiseen suuntaan, palata asemalle, ja jatkaa tutkimusmatkaa taas vastakkaiseen suuntaan.
Ravintoloihinkaan emme roposiamme kuluttaneet (no, en siis tiedä mitä hintaluokkaa kuppilat Monte Baldolla olisivat olleet, mutta voisi kuvitella, että tällaisessa kohteessa annoksen hinta nousee sitä mukaa kuin hissikin!) vaan meillä oli omia pieniä eväitä mukana. Oli hauskaa istahtaa kuivalle heinikolle korkeuksiin, tiirailla vuorten huippuja, alhaalla levittyvää Gardajärveä ja pienenpienenpienenpienenpikkuruista Malcesinea. Patikoinnin ja muun luonnosta naustiskelun jälkeen nautimme tukevamman ruuan sitten Malcesinessa (jonka ihanuutta en vaan voi olla hehkuttamatta!)
Olisi voinut kuvitella, että ylhäällä olisi viileää, tai jopa kylmää. Todellisuudessa meille sattui aivan mielettömän upea päivä ja suuren osan ajasta pystyi hengailemaan lyhythihasillaan. Täältä myös hankin rusketukseni! (Kun ensin olin pari päivää ihan kamala punaniska-Suomisika :’D )
Mahtavan luonnon ja ihanaakin ihanamman sään lisäksi ihan huippuhauskaa ja mielenkiintoista oli se, että pääsimme seuraamaan riippuliitäjien matkaanlähtöä ja liitelyä. Olispahan muuten ihan toooosi makee laji kokeilla, jos siis en olisi tällainen nössö. Jerekin siinä ääneen pohdiskeli, että joskus ehkä voisi…siinä vaiheessa ilmoitin, että jos hän ikinä koskaan aikoo moista mennä toteuttamaan, niin minä tulen tandemina mukaan! Nössöydestä siinä vaiheessa hitot, minä EN AIO olla sydän syrjällään maankamaralla odottamassa Jeren liitelyä, vaan tuun mukaan, ja jos tulee rysähdys niin rysähdetään sitten molemmat. (Positiiviset ja iloiset lomapuheenaiheet meillä, eikö? :D )
Sellaista oli siellä :) Matkamuistelot tosiaan jatkuu vielä, pysy mukana! :)