Pehmenneet mielipiteet
Sivusin jonkin verran mustavalkoisuuteni hälvenemistä täällä, ja innostuin nyt kirjoittamaan aiheesta vähän enemmänkin.
Boldattuna nuoremman minun hyvin väkeviä ja siihen aikaan todellisia ajatuksia ja mielipiteitä. Suluissa sitten vanhemman kypsemmän pehmeämmän minun toteamuksia.
EN IKINÄ halua lapsia. (Ok, en edelleenkään halua, mutta en kuitenkaan enää nousisi barrikadeille toitottamaan etteikö tilanne voisi ikinä muuttua.)
EN KOSKAAN halua työskennellä sosiaalialalla ja VARSINKAAN LÄHIHOITAJAKSI EN LÄHDE IKINÄ. (Takana viisi vuotta töitä lähihoitajana ja tällä hetkellä opiskelen sosiaalityötä.)
VIHAAN lukiota enkä taatusti IKINÄ ENÄÄ opiskele mitään teoreettista hapatusta. (Lukio käyty ja nyt tosiaan avoimen yliopiston opinnot meneillään.)
EN KOSKAAN ota lainaa. (Opintolaina, asuntolaina ja mökkilaina plakkarissa.)
EN IKINÄ MILLOINKAAN suostu kenenkään vaimoksi. (Niiiin no oikeestaan minä kyllä rakastan tota tyyppii aika tosi paljo, et oishan se aika kaunis askel kuitenki. Kyllä toi nimetön saattas sormusta kaivata ja siis järkisyistä tietty vaan ku on tota yhteistä omaisuuttaki, mut hmm valkoisen mekon minä kyllä haluisin ja…tuota…)
…mut jos suostun, niin OMAN SUKUNIMEN KYLLÄ PIDÄN! (Mmmm. Ois kyllä aika ihanaa olla rouva X.)
Minusta EI IKINÄ tule tyttötyttöä. (Kolmenkympin korvilla sisäinen piilotettu naiseuteni puhkesi kukkaan ja nyt kaapeista löytyy niin korkkareita kuin mekkojakin. Jopa niinkin mystinen tuote kuin meikkivoide. Myös ripsien- ja hiustenpidennykset ovat tulleet tutuiksi.)
EN IKINÄ liity Facebookkiin ja/tai muihin sosiaalisen median aivoja hapattaviin systeemeihin. (Olen facen ja instan suurkuluttaja päivittäin ja niiden lisäksi heitän myös elämäni kaikkien pällisteltäväksi julkisessa blogissa.)
Yli kolmekymppiset tietävät kaiken ja ovat asettuneet kaikinpuolin aloilleen = tylsää. (Haist’ home, menneisyyden minä!)
Mites te muut? Mitä ette koskaan ettekä varsinkaan ikinä? :)