Sit vaan päätin, että kyllä mä tän hoidan

Tein taas havaintoja omasta arjestani ja opiskelustani.

1. Itse asetetuissa deadlineissa on se kätsy puoli, että niitä voi SIIRTÄÄ. Nimim. Olevinaan jo maanantaina palautusta vaille valmiiks saatava tehtävä reuhotti edelleen eilen miten sattuu.

2. Niin ja muistatteko kiroiluni kvantitatiivisista tutkimusmenetelmistä? No, SE tehtävä siirtyi ”mietin tätä myöhemmin” -mappiin. Se ”myöhemmin” on ehkä paniikkihulluusräpiköinti joskus lokakuun lopulla, sillä kyseinen teoria pitäis a) sisäistää ja b) saada kirjoitettua sisäistämästään nerokkaita oivalluksia ENNEN marraskuun KÄYTÄNNÖNHARJOITTEITA. Hah. Hahahah.

3. Sit puolestaan vilkaisin ens kuun alussa alkavan kurssin sisältöjä ja FUCK! SHIT! 3/4 kurssin kirjallisuudesta on in english. Tänk juu veri meni!! (Epäilen vahvasti suoriutuvani kunniakkaasti opiskelusta vieraalla kielellä, kun välillä kotimainenkin vetää aivot solmuun.)

Oukkidou. Tuttuun tapaani eilen siis näistä havainnoistani someraivosin keskenäni. Sitten keitin toisen pannullisen kahvia ja poltin taas muutaman tupakan lisää ja istahdin alas. NYT helvetti, nainen. Sain kuin sainkin sen roikkumaan jääneen tehtävän valmiiksi, ja vain päivän myöhässä itse asettamastani takarajasta. Ja kaiken ihan supermahtavuuden lisäksi se tehtävä liittyi kvalitatiiviseen tutkimukseen, eli oli tuon haistasanonkominkä-kurssin vähemmän haiseva osuus. *voitontanssi* Kvanti saa siis edelleenkin odottaa parempia aikoja, mut siis silti *VOITONTANSSI*

Tästä onnistumisesta into piukeena eilen illalla ajattelin, että hitsi kuule! Jere jättää miut heitteille noin viikoksi, joten sen ajanhan minä olen ihan mahdottoman tehokas ja upea pakkaus, joka pitää kaikki langat mahtavasti käsissään (mm. torpan lämmityskausi on jälleen aloitettu) ja oon siis yhtä aikaa mitä siistein kodinhengetär ja opiskelun lumoihin uppoava neropatti.

…niin.

Ok, mut hei ei se mitään. Ei KAIKKIEN MAAILMAN IHMISTEN tarvii olla tehokkaimmillaan ja parhaimmillaan heti aamusta. Tai edes aamupäivästä. No, päivästä. Kuitenkin minun tämä päiväni (siis kuluneet viisi tuntia) ovat ehtineet jo sisältää perehtymistä artikkeleihin (ja pannullisen kahvia, joten lienee turha odottaa jatkossakaan mitään kovin järjellistä päivärytmiä?) ja yhden luennon pikauudelleentsekkausta. Mitä kodinhengettäryyteen tulee, niin tulin siihen tulokseen (ja sain myös muualta vahvistusta ajatukselleni), että sadesää + koira on ihan pätevä syy siirtää siivousta tuonnemmaksi…

Vaikka tässä nyt huomattavasti paremmalla puolella opiskelun saralla ollaan niin sen etenemisen kuin mun päänsisäisten örkkien puolesta, niin pientä stressin poikasta nuo kohdat 2 ja 3 edelleenkin aiheuttaa. Yritän tässä nyt kuitenkin tuudittautua siihen moodiin, että asioilla on tapana lutviintua.

… jos olisin eläin, niin voisin vain päivät pitkät köllötellä kiepillä nenä pyllyssä ja huolehtia vain siitä, että saankohan ruokaa heti vai kohta.

Lue myös viehättävä postaus fak juu, arki! ja vastapainoksi postaus siitä, miksi etäopiskelu on ihan maailman parasta!