Taidosta olla hiljaa

Joudun töissä olemaan koko ajan sosiaalinen, valpas ja läsnäoleva (tulevina viikkoina vielä normaalia enemmän), joten vastapainoksi tarvitsen ajoittain täydellistä rauhaa, hiljaisuutta ja erakoitumista epäsosiaaliseksi mörrimöykyksi.

Jos me jokin taito parisuhteessa osataan täydellisesti, niin se on taito olla hiljaa. Ulkopuolisen silmin saatamme näyttää jöröiltä toisillemme puhumattomilta pökkelöiltä. Siltä kuin suhteessa olisi suunnilleen jokin ongelma.

Mutta asia on päinvastoin. Miten rentouttavaa ja elähdyttävää on kun voi olla yhdessä hiljaa. Ei paineita viihdyttämisestä, hengitysilman täyttämisestä tyhjillä sanoilla, joutavilla jorinoilla.

Totta kai me puhutaankin. Saatamme käydä kiivaitakin väittelyitä maailman tilasta, politiikasta ja yhteiskunnan asioista. Kyllä, tällaiset asiat nousevat usein keskusteluun SAUNASSA! Siinä kun hikimajassa kyhjötetään kylkikyljessä, rompsautetaan vettä kiukaalle lauseiden välissä, kuumutaan niin lämmöstä kuin toisen kertakaikkisen pösilöistä mielipiteistä. (Ei liene tarpeen kertoa, että maailmankatsomuksemme eroavat melko roimasti toisistaan mitä yllämainittuihin asioihin tulee.)

Hölötämme myös niitä joutavia.

Mutta hiljaisuus. Se on tärkeää ja se on meissä yhteistä. Se on hyvä taito. Antaa toiselle tilaa ja antaa tilan täyttyä rauhalla, äänettömällä yhteisymmärryksellä, vapaudella olla mörri.