Tätä et ehkä tiennyt kanoista!
Hullu kananainen täällä moi! Koska aiemmin olen jo luennoinut tarinoinut elämästä kanojen kanssa ja kaikesta sellaisesta tärkeestä siihen liittyvästä, niin nyt ajattelin lähestyä aihetta hieman kevyemmästä päästä. Kanat nimittäin ovat aivan mainioita lemmikkejä ja niihin liittyy paljon sellaisia piirteitä, joita ei välttämättä ole tullut ajatelleeksikaan ennen kuin niihin on tosissaan hurahtanut ja niiden eloa ja oloa seuraillut. Tässäpä siis muutamia hauskoja tietopläjäyksiä…
– Jos sinua haukutaan kananaivoksi, niin voit ottaa sen kohteliaisuutena. Kanat nimittäin ovat fiksuja, oppivaisia ja niillä on hyvä muisti. Itseasiassa ne ovat kouluttettavissa niin kuin koirat! Kanat oppivat esimerkiksi tulemaan luokse kutsusta, ne voi halutessaan opettaa tuntemaan oman nimensä ja niille voi opettaa temppuja kuten esimerkiksi nokkaisemalla tiettyä väriä saa herkun, tai nokkaisemalla jotain nappia tapahtuu asia x ja niin edelleen. Kanat oppivat myös matkimalla toinen toistaan (niin hyvässä kuin pahassa…) ja meillä kanat tietävät tasan tarkkaan mitä tapahtuu kun tietty ovi aukeaa… (siellä on kauraa, jee!) EDIT: Juuri saamani tiedon mukaan kanat itseasiassa oppivat viisi kertaa nopeammin mitä koirat, woooh!
Mites ois agility? Suosittelen laittamaan äänet päälle! 😀
– Kanojen heltat ja harjat kertovat paljon siitä kuinka kana voi ja/tai mitä sen pään sisällä liikkuu. Nuorilla, vielä munimattomilla kanoilla, heltat ja harjat ovat pieniä värittömiä nysiä. Kanan ollessa parhaassa munintaiässään/munintavaiheessaan ne loistavat terhakkoina ja helakanpunaisina. Syksyn/talven tullen taas harjat surkastuvat onnettomiksi haaleiksi nykeröiksi (jos siis valoisuus on luonnonmukaista ja kanoille suodaan luonnollinen munintatauko/sulkasato), samoin käy hautovalla kanalla. Jos parvessa on useampi kukko, on The Bossilla komeimmat vehkeet, tietenkin! Heltoista/harjoista voi myös nähdä jos kanaa vaivaa jokin sairaus.
– Kunnollinen kukko on oikea herrasmies. Löytäessään herkkupalan/omistajan tuodessa ruokaa kukko ei suinkaan ala syödä itse vaan kutsuu rouvat paikalle hauskalla ”kluklutuksella”. Kukko myös pilkkoo ja jakaa ruokaa rouvilleen, vasta sitten hän voi syödä itse. Kukko myös tarkkailee herkeämättä ympäristöä, jotta rouvat saavat touhuilla omiaan, ja ilmoittaa välittömästi jos havaitsee jotain epäilyttävää. Kunnollinen kukko puolustaa kanojaan. Meillä kanat elelivät jonkun aikaa ilman kukkoa ja pihalla irti ollessaan seikkailivat kuka missäkin eikä kukaan tuntunut tietävän mistään mitään. Nyt kun talossa on taas kukko on parvessa taas ihan eri meininki – kanat touhottavat edelleen samaan malliin, mutta kukko on koko ajan kartalla siitä missä kukakin rouva menee ja tasaisin väliajoin kokoaa parvea yhteen (tai juoksee parka akkojensa välissä pitkin pihaa tarkistamassa, että onhan kaikki okei.)
– Kanojen ja kukkojen keskusteluja on hauskaa kuunnella. Jatkuvasti käy jokin potpotus ja kurina, kluklutus ja kaakatus ja kaikilla äänillä on oma merkityksensä. Meille on muunmuassa muristu pesästä kun ollaan menty neuvottelemaan vauvakuumeisen kanan kanssa siitä ettei tammikuussa ole suotavaa ryhtyä hautomispuuhiin. Kukon kieunnassa puolestaan on pohjimmiltaan kyse siitä, että kukko ilmoittaa mahdollisisille kilpailijoilleen, että tää on muuten mun mesta.
Meillä harrastetaan myös munalaulua. Aina ja joka kerta on ilmoitettava, että mie meeeeen munimaan, mie oon pesässääää, mie tein muuuuunan, muna on pesässäää….
– Kanat ja kukot osoittavat toisilleen hellyyttä mm. sukimalla toistensa sulkia tai nokkimalla ruuan tähteitä toisen nokan ympäristöstä pois. Parvessa saattaa syntyä hyvin suloisiakin kumppanuussuhteita, kukolla saattaa olla esimerkiksi lempparikana ja sen sellaista. Meillä on kanalan edessä vartavasten laitettu kanankatselupenkki, sillä kanojen touhuja on niin hauskaa seurailla…ja pikkuhiljaa alkaa tunnistaa erilaista kehonkieltä, erilaisten äänten merkityksiä ja muuta hauskaa. Todella kiehtovaa!
Edellisen postauksen kommenttilootassa minulta toivottiin postausta kanalan syksystä/talvesta ja millaista on olla kaamoksen aikaan crazy chickenlady. Sellaiseen postaukseen ei todennäköisesti ole aikaa kuin vasta ensi vuoden puolella (mikäli siis haluaa kuvienkin olevan tätä päivää eikä vuoden-kahden takaisia, ja minä haluan!), joten josko tämä postaus olisi nyt ensiapua akuuttiin kanajuttukuumeeseen. 😀
Edellisiä kanajuttuja kertoilin kahdessakin eri postauksessa eli omat kanat ja oman kanalan perustaminen. Ne pitävät sisällään kilometritolkulla tiukkaa asiaa, omia kokemuksia ja paljonpaljon kuvia. Olen lupaillut postausta myös siitä kuinka leikkimökin rähjästä saadaan muunnettua toimiva(hko) kanala, mutta se on ehkä ajankohtaisempi sitten joskus keväämmällä… 🙂