Moikka! Rv 13 takana, ja ylihuomenna alkaa toinen kolmannes :O Niskapoimu-ultra oli perjantaina, siitä kohta lisää.

Pahoinvointi tuli takaisin. Oksentelin joka päivä, oli kauhean väsynyt ja huonovointinen. Aamupalan syöminen on ollut mahdotonta,eikä muutenkaan tehnyt ollenkaan mieli ruokaa. Mieliala tuntuu taas hieman tasoittuneen.

Perjantai oli jännittävä päivä. Aamulla ensin lääkärineuvola, ja tämän jälkeen niskapoimu-ultra. Neuvolassa päästiin kuuntelemaan pienen sydänääniä vähän paremmalla dopplerilla. Ultraa olin odottanut jo useita viikkoja, ja jännitys oli aikamoista. Aika oli varattu 10.45, mutta pääsimme vastaanotolle vasta puolen tunnin odotuksen jälkeen. Kätilö oli erittäin mukava, ja kivasti hengessä mukana!

Siellä se pieni taas oli. Ihailin ruutua, ja yritin etsiä genetaalikyhmyä, jotta voisin nub-teorian perusteella arvata sukupuolta. Beben koko oli tuplaantunut viime kerrasta, kun hänet siellä ruudulla näin. Hän siis vastasi viikkoja, ja kaikki oli erittäin hyvin. Niskaturvotus oli vain 1,1 mm, joten riskiluvut olivat hyvin alhaiset. Huokaisin taas kerran helpotuksesta.

Nub-teorian mukaan vauva olisi tyttö, muutenkin kyllä jo niin ajattelin 😀 Jää nähtäväksi olenko oikeassa:D

Nyt uskon pystyväni nauttia raskaudesta, sillä ensimmäinen kolmas on juuri takana päin.

…………………………………………………………………………………………………………………..

Moikkaa! Huomaan, että itse tullut tavaksi aina näin viikon alussa kirjoitella tänne. Sunnuntaisin mulla vaihtuu aina viikot, joten se on myös luontevaa tämän kannalta.

RV 12 (11+0 – 11+6) on siis takana. Tämä viikko tuntui kuluvan kauhean hitaasti, mutta nyt se on vihdoin ohi 😀  Pahoinvoinnista en kärsinyt yhtenäkään päivänä, mutta väsymys ja mielialan muutoksen valtasivat minut. Olo oli jatkuvasti itkuinen, ja kuumuus on pahentanut väsymystä entisestään. Näillä helteillä syöminenkin on tuntunut hankalalta, mutta hedelmät pelastavat aina 🙂

Nt-ultra on tämän viikon perjantaina, joten odotan sitä jo innoissani. Olen tutkinut riskilukuja, tai niiden rajoja. Jollain tapaa ultra tuntuu pelottavalta, mutta ainakin tiedän, että kohdussani on edelleen elämää. Olen kuunnellut sydänääniä aina välillä, jos ahdistus on vallannut mielen.

Kohdun kasvukivut ovat välillä aika pahan tuntuisia. Joskus jopa tuntuu, kuin tulisi harjoitussupistuksia, mutta en kuitenkaan usko sen vielä olevan mahdollista 😀

Nähdään taas nt-ultran jälkeen! <3

…………………………………………………………………………………………………………………..