Miss Plus Size 2017 – alusvaatekuvaukset
Kuva Karri Harju, hiukset & toteutus Teuvo Loman, meikki Ville Äikäs, alusvaatteet Change Lingerie Suomi ♡
Olen viimeksi tänään katsonut alusvaatekuvaani (se on yöpöydällä, miehen puolella sänkyä 😉 ja ajatellut, että hyvältä näyttää. Näytän siis. Näytän hyvältä alusvaatteissa.
En olisi koskaan uskonut, että näin voisi sanoa. Vuosi sitten en olisi mielellään ollut alusvaatteissa edes yksin kotona, puhumattakaan siitä, että kuvani olisi lehtien sivuilla ja somessa, enkä tajuaisi edes hävetä 46-kokoista vartaloani valkoisessa korsetissa ja stay up-sukissa. En pelkästään ollut tarpeeksi sinut itseni kanssa alusvaatekuvaukseen, vaan nautin joka hetkestä ja tekisin sen uudestaan ihan milloin tahansa.
Kun lähetin hakemuksen kilpailuun, en tiennyt mahdollisesta alusvaatekuvauksesta. Castingissa tuomarit kysyivät kuitenkin, voisinko harkita tyylikkäästi ja hyvällä maulla toteutettua kuvaa ja vastasin myöntävästi. Jostakin syystä luotin kilpailun järjestäjiin heti, eikä päätöstä ole tarvinnut katua hetkeäkään. Oikeastaan näin jälkikäteen ajateltuna olisin ollut jopa pettynyt, jos tämä mahdollisuus olisi jäänyt välistä tai sitä ei oltaisi edes ehdotettu. Teuvo Loman ideoi kuvaukset alusta loppuun ja valokuvaaja Karri Harju oli oikea mies kameran takana. Oloni oli koko ajan mukava, vaikka kameran edessä oleminen aluksi jännittikin. Päivä oli hirmuisen pitkä ja vaati kaikilta paljon kärsivällisyyttä, mutta se on yksi hauskimmista ja mieleenpainuvimmista hetkistä elämässäni.
Jännitin tietenkin sitä, millaiset kuvat järjestäjillä oli mielessä. Pohdin, olisiko omani liian rohkea, miten kuva vaikuttaisi työhöni ja uskottavuuteeni työelämässä ja miten kuva otettaisiin yleisesti vastaan. Kaikki huoleni osoittautuivat turhiksi, mutta aihe on minusta erityisen kiinnostava. Kilpailijoilla itsellään ei ollut minkäänlaista ongelmaa esiintyä vähissä vaatteissa ja sanoipa joku senkin, että ollaan vaikka alasti, ei haittaa. Me olemme sinut kurviemme ja muhkuroidemme kanssa, no problem. Kuitenkin nainen, joka on alusvaatteissa lehtien sivuilla herättää aina jonkinlaisia tunteita. Ei aina negatiivisia, mutta usein ristiriitaisia. Sitten on plus-kokoinen nainen. Lihava nainen alusvaatteissa, apua! Tuollaista nyt ei pitäisi ihmisten edes nähdä.
Kommenteissa puhuttiin muun muassa siitä, kuinka kuvamme ovat ristiriidassa kilpailun ideologian kanssa. Jos nainen voi ja saa olla itsevarma juuri sellaisena kuin on, miksi piilotamme ”huonoimmat” kohtamme, miksi emme anna röllyköiden ja selluliitin näkyä?
Kysyisin puolestani ihmettelijöiltä, miksi olisi pitänyt? Jokaisella naisella on vartalossaan kohtia, joista kokee epävarmuutta. Tarkoitus oli tuntea itsensä maailman kauneimmaksi upeissa alusvaatteissa, tehdä kaunis esteettinen kuva ja tuoda julki se tosiasia, että hyvältä voi näyttää minkä kokoisena tahansa. Jokainen varmasti tietää, että kyllä ne selluliitit ja vararenkaat siellä on, ei minua hoikemmaksi photoshopattu. Näytän juuri siltä, miltä näyttäisin kotonakin vastaavassa asennossa, paitsi olisin todennäköisesti jossakin vanhassa t-paidassa ja ilman meikkiä. Kuvassa olen minä parhaimmillani.
Olen pohtinut myös sitä, miten rohkeana ihmiset pitävät plus-kokoisen alusvaatekuvaa. Olen yrittänyt ymmärtää, mikä siinä on rohkeaa. Some on täynnä kuvia naisista bikineissä, vähissä vaatteissa tai alasti. Belfiekään ole enää mikään uusi asia. Ihmiset turtuvat siihen, mikä ennen kohahdutti tai pidettiin nimenomaan rohkeana kuvana. Kukaan ei kommentoi hoikkien naisten lomakuvia rohkeiksi, vaikka heillä on päällään puolet siitä, mitä meillä kuvauksessa oli. Monissa salilla otetuissa peiliselfieissä on enemmän paljasta pintaa, kuin alusvaatekuvassani. Kuvani itsessään ei siis välttämättä ole rohkea. Rohkeana pitäminen taitaa liittyä kokoon ja siihen, että isokokoinen nainen bikineissä tai alusvaatteissa on edelleen hyvin uusi ja ihmeellinen asia. Seuraan Instagramissa monia plus-kokoisia naisia ja olen huomannut saman ilmiön heille kirjoitetuissa kommenteissaan. ”Olet rohkea, minä en kehtaisi pukeutua bikineihin rannalla”. Hyvät ihmiset, ei siihen vaadita rohkeutta! Rohkeutta on tehdä elämässään isoja päätöksiä, hypätä tuntemattomaan, ottaa riskejä, kulkea omaa tietään. Minä olen vain nainen alusvaatteissa kuten kuka tahansa muukin nainen, laiha tai lihava. Rannalle mennään uimapuvussa tai bikineissä, se on tarkoituksenmukaista pukeutumista, eikä kukaan meistä ansaitse siitä mitalia. Se on normaalia!
Miksi alusvaatekuvat piti sitten ottaa? Itselleni kuva edustaa juuri sitä, minkä puolesta haluan puhua ja mitä tuodaan esille ihan liian vähän. Jokaisella naisella on oikeus tuntea itsensä kauniiksi. Erityisesti isorintaisten naisten on vaikea löytää sopivia alusvaatteita ja kuvalla on tarkoitus näyttää, että hei, kyllä niitä seksikkäitä, isokokoisia alusvaatteita on! Kenenkään ei tarvitse pukeutua ihonvärisiin mummorintsikoihin (ellei niin halua:) Itseensä kannattaa myös panostaa. Changenkin alusvaatteissa on hintaa, mutta hyvä palvelu on myös arjen luksusta ja auttaa kohentamaan itsetuntoa – olen tarpeeksi hyvä ja ansaitsen tämän.
On myös erittäin tärkeää näyttää, että vartalomme ovat erilaisia, mutta vääränlaista vartaloa ei ole. Ei ole väärää tapaa olla nainen. Kyse ei ole siitä, ettenkö ymmärtäisi lihavuuteen liittyviä terveydellisiä näkökulmia. Kyse ei oikeastaan ole edes lihavuudesta. Ei vaan ole mitään järkeä laittaa itsensä ”hyllylle” siksi aikaa, kunnes on laihempi/isompi/lihaksikkaampi/ruskettuneempi/mitä tahansa versio itsestään. Elämästään SAA nauttia ja itseään SAA rakastaa, vaikka ei vielä olisikaan omissa tavoitteissaan. En ajatellut mennä siksi aikaa piiloon, kunnes vastaan paremmin yhteiskunnan käsitystä normaalista.
Olisi upeaa, jos jokainen nainen voisi suhtautua itseensä hieman lempeämmin. Suosittelen myös kokeilemaan alusvaatekuvauksia, jos siihen tulee mahdollisuus! Sellaisethan voisi järjestää vaikka itsekin. Se on vapauttavaa, tuo roimasti lisää itseluottamusta ja auttaa näkemään itsensä ihan eri vinkkelistä ♡
♡: Alexandra