Miss Plus Size 2017 – ajatuksia kilpailusta

Pienenä tyttönä vihasin häviämistä ja kanssani Tammea pelannut isoäiti antoi minun voittaa joka kerta, etten suuttuisi. Kerran kyläillessä tuttavaperheen luona näin pöydällä perheen lapsen tekemät kananmunakuoriukkelit. Niillä oli maalatut viikset ja villasta tehty tukka. Muistan vieläkin sen nopean, myrskyn lailla tulleen kateuden tunteen ja sekunnin murto-osassa lattialle viskotut kuoret. Muistan myös sen kuristavan, heti perään tulleen syyllisyyden tunteen.

Hyvät lähtökohdat osallistua missikisaan siis. Tärkeintähän ei ole voitto, vaan miten se meni? Hyvä pasta! 

Onneksi tapauksesta on aikaa yli kaksikymmentä vuotta 🙂 Pieni Alexandra olisi ehkä voinutkin yrittää repiä kruunun voittajan päästä, mutta tämä isompi versio on jalostunut ymmärtämään pelin hengen. Kaikki eivät voi fyysisesti seistä voittajan pallilla, mutta aina voi valita, ottaako elämässä voittajan vai häviäjän asenteen.

Ihanan Kati Mouhun meikattavana ensimmäisissä kuvauksissa ♡

Kirjoitin Metro-lehteen kolumnin itsensä hyväksymisestä, jonka kommenttiosiossa oli mielenkiintoinen kysymys. Miksi olen hakeutunut kilpailuun, jossa arvotetaan ihmisiä ulkonäön perusteella? Vastaus ei ole ihan yksiselitteinen. Kilpailu kun ei keskittynyt pelkästään ulkonäköön, vaan kokonaisuuteen.

Osallistumiseni takana on kuitenkin sekä turhamaisuutta, että syvyyttä. Siinä on pinnallisuutta ja itselleen todistamista, mutta myös aitoa halua tuulettaa ummehtuneita lokeroita ja rikkoa rajoja. Turhautumista siihen, että vain tietynlainen vartalo kelpaa. Vähän uhmaa ja halua herättää ajatuksia, jopa provosoida. Leikkimielisyyttä – elämää ja itseään ei kannata ottaa liian vakavasti. 

Finaalin jälkeen ♡ Meikki Ville Äikäs & hiukset Teuvo Loman

Näiden lisäksi hain kilpailuun uteliaisuudesta. En siksi, että minut valittaisiin kauneimmaksi, enkä todellakaan saadakseni ihailua ja suitsutusta.  Sen verran elämää olen nähnyt, että tiedän mitä tarkoittaa ylipainoinen nainen iltapäivälehtien kuvissa. Olin varautunut myös kovaan kritiikkiin.

Miss Plus Size 2017 on kilpailu, johon hain ennen kaikkea ottaakseni kantaa. Halusin osallistua johonkin sellaiseen, joka ei huutanut ”olet vääränlainen”. Ei tarvinnut käydä vaatimuslistaa läpi vain todetakseni, että en kelpaa. Sain olla minä.

Finaalin ihana juhlamekko Niinattaresta ♡

Eri kokoisten ja näköisten naisten esille nostaminen myönteisessä valossa on mielestäni tämän kilpailun tarkoitus. Sunneva Kantola puhuu positiivisestä viestinnästä, jolla on mahdollisuus muuttaa yleistä keskusteluilmapiiriä. Toistan itseäni, mutta itsensä hyväksyminen ja rakastaminen sellaisena kuin on ei tarkoita terveydellisten tosiasioiden kieltämistä tai sitä, ettei haluaisi muutosta. En voisi tarpeeksi korostaa terveyden tärkeyttä, mutta itseinhon lietsominen ja ylipainon demonisointi ei ole myöskään tervettä. 

Iltalehden kuvauksissa ♡ Meikki Sara Tarnanen & hiukset Teuvo Loman

Miss Plus Size on positiivisen kehonkuvan kilpailu. Minusta kilpailua kuvaa hyvin se fiilis, joka vallitsi casting-tilaisuudessa. Joka kerta, kun upea nainen toisensa perään käveli ulos tuomareiden haastattelusta, hän loisti. Jokaiselle jäi se tunne, että juuri minä olen erityinen. Ja niin jokainen onkin.

Muistetaanhan myös, että toisten menestys ei ole koskaan itseltään pois, päinvastoin. Kun toinen saa aikaiseksi, alkaa itsekin pyrkiä parempaan. On tietysti asioita, joihin ei voi itse vaikuttaa. Silloin kannattaa miettiä, mikä muu on omassa elämässään tärkeää ja keskittyä siihen. Kannattaa myös aina yrittää, se ei maksa mitään. Juurihan D. Trump todisti, että esimerkiksi omaa unelmaduunia kannattaa hakea, vaikkei vaadittuja kriteerejä ihan täyttäisikään ;)

Omia unelmia kannattaa ehdottomasti tavoitella. Elämä on liian lyhyt jahkailemaan, mitä jos tai sitten kun.

Jos sinulla on haave, mikä tahansa haave, miksi et toteuttaisi sitä? 

Mikä sinua estää?

Toteutunut haave: ihanan ja inspiroivan Jenny Lehtisen tapaaminen ♡ 

Miss Plus Size 2017 ei ollut perinteinen kauneuskilpailu. Me olemme eri pituisia, kokoisia, näköisiä ja ikäisiä. Kaikki kauniita, mutta hyvin erilaisia. Kilpailuun haki lähes 500 naista. Viisisataa. Vaatii todella paljon itseluottamusta myöntää edes itselleen, että on tarpeeksi hyvä hakeakseen kilpailuun. On oltava vahva itsetunto uskaltaakseen tulla tuomareiden eteen omana itsenään. 

Siksi jokainen hakija, joka laittoi itsensä likoon ja oli tarpeeksi rohkea lähettääkseen hakemuksen ansaitsee kruunun. Meillä on myös aivan upea kruunupäinen kolmikko, joista Marjaana edustaa upeasti Miss Plus Sizena aina seuraavaan kilpailuun saakka. Onnea matkaan Marjaana ♡ Toivon, että seuraavan kerran kilpailuun hakee entistä enemmän upeita naisia. Itse olen aivan varmasti mukana kannustamassa! 

Ihanat ihmiset olivat kilpailun parasta antia. Ensimmäinen perintöprinsessa Susanna ♡ 

 

♡: Alexandra