#kesäkuntoon2017
Maaliskuu etenee jo hyvää vauhtia ja kesään on vain muutama kuukausi aikaa. Vielä ehtii, kesäkuntoon nimittäin!
Yllätyyys!
Kesä tulee, olit kunnossa tai et. Ja mitä jos et ole? No, ei sille mitään mahda. Olet varmaan sitten kotona, kun muut nauttivat Suomen lämpimistä keleistä jossakin Yyterin dyyneillä tai Hernesaaren bilerannalla. Mitäpä sitä ulos, kun ei ole kesäkunnossa. Haloo! Ei käy.
Niin. Minua vähän ärsyttää se ainainen mantra siitä, kuinka vielä ehtii. Eihän niitä joulukilojakaan vielä tiristetty ja nyt pitäisi jo olla bikinikunnossa, saada se kauan haluttu bikinivartalo. Minulla on bikinit ja viimeisimmän tiedon mukaan myös vartalo. Vielä kun saisimme Suomeen ne kesäkelit, minuun voi törmätä jossakin rannalla kaikkien sääntöjen vastaisesti uimapuvussa.
Viime kesänä kävimme Espoossa Sorvalammella polskimassa, eikä kanssauimareille ainakaan minun mielestäni tapahtunut mitään kamalan peruuttamatonta, vaikken ollut silloinkaan naistenlehtien mainostamassa rantakunnossa. Vesi oli mukavan lämmintä – se on päällimmäinen muistikuvani päivästä, ei omat tai muiden mahamakkarat.
Puhumattakaan sitten Kreikasta, siellä vasta hilluin bikineissäni pitkin rantoja, eikä kukaan edes kiinnittänyt minuun mitään huomiota. Siis minä, oman elämäni Daffyd Thomas – only fatty in the village, melkein vähän loukkaannuin 😉
Vakavasti puhuen, uskon joidenkin ihmisten motivoituvan #kesäkuntoon, #noexcuses ja #eikipuueihyötyy tyyppisestä kannustamisesta, olenpahan elämäni aikana varmasti itsekin noita viljellyt. Tällä hetkellä olen kuitenkin sitä mieltä, että tärkein kesäkuntoni on pääkoppani kunto. Siihen haluan panostaa. Jos voi henkisesti huonosti, ei auta pyykkilautavatsa eikä tiukat pakarat (joskin niistä on varmasti iloa, mikäli muutkin elämän osa-alueet kukoistavat).
Minua vain hieman häiritsee ajatus, että en olisi kesäkunnossa omana itsenäni, nyt. Siis että vain sileäihoiset ja treenatut kelpaisivat kesään! Pääkopan treenaaminen on siinä mielessä hyödyllistä, että sen kunnossa ollessa voi itseensä olla tyytyväinen missä tahansa kunnossa.
Toinen asia, mikä tässä hoputtamisessa hiertää, on se nopeiden tulosten ihannointi. Ikäänkuin mitä lyhyemmässä ajassa pääsee kesäkuntoon, sen kovempi tyyppi on. Tiedän aivan varmasti, että halutessani saisin kesään mennessä ihan reilustikin kiloja pois. Siihen tulokseen on olemassa epäterveelliset oikopolut, joita pitkin olen mennyt ennenkin. On varmasti kovin ärsyttävää seurata sivusta tyyppiä, joka laihduttelee omaan, hitaaseen tahtiinsa – siis laihtuuko se edes? Etenkin kun olemme laihdutusohjelmista tottuneet näkemään, kuinka huimaa vauhtia kilot tippuvatkaan tiukalla ruokavaliolla ja kovalla treenillä.
Erittäin niukalla kalorimäärällä rasvaa voi polttaa viikossa vaikka 1,5 kiloa (on nähty). Terveellinen, kokonaisvaltaista ja pysyvää muutosta tukeva määrä on varmaankin noin 500 grammaa viikossa. Ongelma on vain se, että sellaisesta määrästä ei revitä otsikoita eikä saada sankaritarinoita, eikä sillä tietenkään vedota tehokkaasti kohderyhmään. Vai ostaako joku valmennusohjelman, jossa luvataan vain ”kuutisen kiloa kesään mennessä”? Valitettavasti nopeat tulokset houkuttelevat ihmisiä. Mielikuva itsestä 15 kiloa hoikempana myy paremmin kuin edellä mainittu.
Tarkoitus ei ole suinkaan arvostella ihmisiä, jotka päätyvät tähän nopeaan ratkaisuun ja saavuttavat unelmiensa kunnon kesään mennessä. Olen sitä mieltä, että jokaisen on saatava itse tehdä omat ratkaisunsa. Whatever makes you happy! Jos kuitenkin pikajuna kesäkuntoon mietityttää, kannattaa muistaa, että kesä loppuu aikanaan. Kesäkunnosta elämäntapaan siirtyminen on sitten aivan oma lukunsa.
Itse suosin nyt hidasta tyyliä, koska nopeampi reitti on niin usein johtanut minut umpikujaan. Usein moni asia on myös vain mörkö omassa päässä, eikä ketään oikeasti kiinnosta ”minä ja minun kesäkuntoni”. Toisinaan saatamme törmätä kuitenkin ihmisiin, jotka ovat oikeasti sitä mieltä, että ylipainoisen ihmisen on pukeuduttava peittävästi kovallakin helteellä. Sellaiselle ihmiselle voi haistattaa ihan suorat, rehelliset paskat.
Jokaisella on tässäkin asiassa oma matkansa kuljettavana ja toivoisin, että kanssakulkijat kunnioittaisivat jokaisen polkua, hidasta tai nopeaa. On tärkeää muistaa, että jokainen on juuri hyvä sellaisena, kuin kunakin hetkenä on.
Odotan kesää ja sitä, että saan pukea päälleni kesämekon tai uimapuvun. Odotan valoisia öitä, kesätoria ja mansikoita, kiireetöntä mökkielämää ja vauhdikasta kesäreissua. Odotan aurinkoa ja kesäsadetta. Siitä kaikesta nautin, koska rakastan elämää ja kaikkea sen tarjoamaa kauneutta. Itseänikin.
Siitä on minun kesäkunto tehty ♡ Kun aika koittaa, kaivetaan kesävarusteet naftaliinista ja näytetään, että kesä ei ole mikään nirso. Kaikki ovat tervetulleita!
♡: Alexandra