Viimein perillä
1,5 kuukautta muuton jälkeen on varmaankin hyvä aloittaa tämä blogi. Olen ollut hieman saamaton ja muka kiireinen tämän suhteen. No, nyt viimein itseä niskasta kiinni. Kerron tässä postauksessa meidän ekoista päivistä uusissa maisemissa ja uudessa kodissa.
Torstaina 30.8. oli viimein koittanut se päivä, tänään muutan Hollantiin! Mikko oli lähtenyt jo muutamaa päivää aiemmin, sillä hänen koulunsa alkoi saman viikon maanantaina. Olin viimeisen yöni äidin luona ja nukuin kyllä yllättävän hyvin. Aamulla heräsin jännitykseen ja ahdistukseen, sillä oli hyvästeltävä äiti. Se oli ehkä vaikein juttu koko päivänä, mutta siitäkin selvittiin ja sen jälkeen kaikki tuntui helpommalta.
Matkasin junalla Helsinki-Vantaan lentokentälle ja mun pikkusisko tuli sinne mua vastaan. Käytiin yhdessä vielä syömässä ja hyvästeltiin ennen kun menin turvatarkastukseen. Huh, sen jälkeen kaikki tuntui tosi todelliselta, nyt se on menoa.
Saavuin viimein Schipholin lentokentälle ja otin itselleni junalipun Haagiin. Tavaraa mulla oli paljon: rinkka, iso vedettävä matkalaukku ja pieni vedettävä laukku. Toisaalta tuntui hassulta, että koko mun elämä oli nyt näissä kolmessa laukussa. Palloilin jonkin aikaa lentokentän junatunneleissa ja meinasin jo hermostua, kun en löytänyt oikeaa junaa. Alas päin oli liukuportaat, ylös päin tavalliset portaat. Sain muutaman kerran raahata matkalaukkuni takaisin ylös, kun raide olikin väärä. Kun pääsin perille Haagiin, mua vastassa oli Mikko! Ensimmäinen yö me vietettiin hostellissa, sillä saatiin meidän asunto vasta perjantaina iltapäivällä. Mikko oli asustellut viikon toisessa hostellissa Delftissä.
Perjantaina aamulla Mikolla alkoi koulu ysiltä ja mulla oli aikaa tutustua ympäristöön ja kaupunkiin. Lähdin kävelemään keskustaan, Mikko oli aiemmin neuvonut mulle reitin kuinka löytää perille.
Iltapäivällä Mikon koulun jälkeen suunnattiin hostellille hakemaan meidän tavarat ja lähdettiin etsimään meidän asuntoa. Talo johon muutettiin oli valmistunut elokuun alussa ja oltiin ensimmäiset asukkaat tässä asunnossa. Tai niin ainakin luultiin. Kun päästiin perille, meidän vuokranantaja pyysi, että voitaisiinko mennä viereiseen asuntoon odottamaan siksi aikaa kun hän siivoaa asuntomme. Joku olikin asustellut täällä 2 viikkoa ja nyt vuokranantaja pyykkäsi lakanoita ja siivosi paikkoja yhdessä aiemman vuokralaisen kanssa. Odotettiin varmaan 4 tuntia toisessa asunnossa, eikä viitsitty lähteä mihinkään, kun ei tiedetty milloin siivous olisi valmis.
Vaikka asuinpäiviä täällä on takana vielä tosi vähän, tuntuu jo siltä, että olis asuttu täällä pidemmänkin aikaa. Toivottavasti seuraavan postauksen kirjoittamiseen ei mene ihan näin kauaa aikaa!
-Anni