Sprechen Sie Deutsch?
Jo ennen tänne Berliiniin tuloa minulle oli päivän selvää, että haluan oppia puhumaan saksaa paremmin. Vaikka Berliini on viime vuosien aikana kansainvälistynyt vauhdikkaasti ja varsinkin nuoremmat berliiniläiset puhuvat hyvää englantia, joudun silti usein tilanteisiin, joissa paremmasta saksan taidosta olisi paljon apua. Tietysti olisi mukavaa pystyä kommunikoimaan myös esimerkiksi T:n äidin kanssa enemmän, sillä hän puhuu melko vähän englantia. Ja kyllä minä olen sitä mieltä, että jos muuttaa toiseen maahan asumaan, niin paikallista kieltä olisi hyvä opiskella edes sen verran, että voi huolehtia omista asioistaan.
Onneksi en kuitenkaan ollut tänne tullessani ihan keltanokka saksan opinnoissani. Opiskelin saksaa kahdeksannelta luokalta lukion toiselle, mutta sitten lopetin. Se on kyllä jälkikäteen vähän harmittanut, vaikka enhän voinut silloin tietää, mitä elämä tuo myöhemmin tullessaan. Olen myös asunut vuoden verran Pietarissa ja silloin oli tietysti fiksua panostaa venäjän opiskeluun.
Minä kuitenkin tykkäsin saksan opiskelusta silloin yläasteella. Meillä oli myös todella hyvä opettaja, joka piti ryhmän kurissa ja nuhteessa. Kukaan ei edes uskaltanut jättää kotitehtäviä tekemättä – tai en minä ainakaan. Lukiossa mielenkiinto saksan kieleen kuitenkin hieman lopahti. Muistaakseni saksan kurssit olivat tosi täyteen ahdattuja ja tunnelma luokassa oli aina todella levoton ja sekin häiritsi. Ja ehkä siinä lukioaikana tuli sitten muitakin kiinnostuksen kohteita. 🙂
Pari vuotta sitten aloitin saksan opinnot uudestaan. Oli mukava huomata, että ihan kaikkea en kuitenkaan ollut onnistunut unohtamaan kaikkien näiden vuosien aikana. Kävin muutaman alkeistason kurssin 2016-2017 ja palauttelin mieleen aikaisemmin oppimaani. Tänne Berliiniin tultuani kuitenkin päätin, että minun ei ole mitään järkeä mennä kerran viikossa istumaan jonnekin ”höntsäilykurssille”, vaan nyt tarvitaan napakampi kickstart opiskeluihin. Siksi päätin osallistua erään kielikoulun kuukauden mittaiselle intensiivikurssille keväällä. Kurssilla oli opetusta neljänä päivänä viikossa kolmen tunnin ajan. Päästäkseni oikean tasoiseen ryhmään minun piti tehdä noin tunnin kestävä nettitesti ilman sanakirjaa tai muita apuvälineitä. Seuraavana päivänä sain kielikoulusta sähköpostia, jossa minua pyydettiin vielä ”suulliseen kokeeseen” toimistolle. Ymmärrän saksaa paljon paremmin kuin mitä pystyn sitä itse tuottamaan ja puhuminen on pahin kompastuskiveni. Höpöttelin kokeessa mitä nyt osasin ja sen jälkeen minulle suositeltiin sopivan tasoista ryhmää.
Nyt heinä- ja elokuun aikana olen ollut B1.2-tason kurssilla, jossa on opetusta kaksi kertaa viikossa. Olen ainakin omasta mielestäni (myös T:n mielestä) kehittynyt puhumisessa ihan valtavasti ja nykyään pystyn jopa muodostamaan ihan fiksuja kokonaisia virkkeitä saksaksi. 😀 Tätä kehitystä on varmasti vauhdittanut se, että tehtiin alkukesästä päätös alkaa puhua saksaa enemmän kotonakin. Tietenkään en osaa ilmaista itseäni saksaksi läheskään yhtä hyvin kuin englanniksi, mutta ei kai mitään kieltä opi loppujen lopuksi muuten kuin puhumalla sitä mahdollisimman paljon. Onneksi T:lla on lehmän hermot silloinkin, kun haen sanoja toivottoman kauan.
En varmaan koskaan opi taivuttamaan jokaista sanaa täydellisesti oikeissa sijamuodoissaan mutta haluan oppia tämän kielen niin, että selviän sillä tulevaisuudessa myös työelämässä. Uskon myös, että saksan osaamisesta on hyötyä, vaikka asuttaisiin jossain vaiheessa muuallakin kuin täällä. Mitä kieliä te olette opiskelleet ja miten olette kokeneet oman oppimisenne? Kiinnostaisi kuulla varsinkin muiden ulkomailla asuvien suomalaisten kokemuksia paikallisen kielen omaksumisesta. 🙂
