Berliinin kesä on ollut pitkä ja kuuma. Minusta on ainakin tuntunut siltä, että lämpömittari on näyttänyt vähintään 25 asteen lukemia huhtikuun loppupuolelta saakka. Mukaan on tietysti mahtunut myös muutama sateinen päivä, kuten juhannusviikonloppu yllättäen…Pääsääntöisesti täällä on kuitenkin saanut nauttia ihan mukavista kesäsäistä. Omaan makuuni hellettä on ollut joskus vähän liikaakin, enkä tosiaan jää kaipaamaan yli 35 asteisia kesäpäiviä. Täällä ei juurikaan ole missään ilmastointeja, eikä meillä tietysti ole ilmastointia kotonakaan, joten jatkuva kuumuus on käynyt välillä voimille. Onneksi lämpötila tuntuu nyt asettuneen vähän inhimillisemmälle tasolle. 

Lauantaina teimme kävelylenkin Krumme lanke-järvellä. Krumme lanke on berliiniläisten suosima virkistysalue U3-linjan länsipäädyssä. Visit Berlinin sivuilta luin, että paikka on saanut nimensä kurvikkaasta muodostaan. Kiemurtelevan rantapolun varrella oli useita pikkuisia uimarantoja, joilla ihmiset nautiskelivat kesäpäivästä. Lähettyvillä on myös Schlachtensee-järvi ja Paul Ernst-puisto, joihin toivon ehtiväni kesän aikana vielä tutustumaan. Poikkesimme myös Fischerhütte-nimisessä ravintolassa olusilla kävelymme päätteeksi. Aurinkoisena päivänä ravintolan kaikki asiakkaat olivat ulkopöydissä, mutta ravintola vaikutti myös sisäpuolelta kiinnostavalta, joten ehkäpä sinne voisi mennä seuraavalla kerralla vaikka lounaalle. 

Rakastan kirppiksiä, enkä voi ymmärtää ihmisiä, jotka eivät tykkää kirpputoreilla kiertelystä, sillä mielestäni se on aarteenetsintää parhaimmillaan. Siispä suuntasin sunnuntaina Friedrichshainin Boxhagener platzin kirpputorille. Berliinissä on mielestäni todella hyvä kirpputoriskene ja varsinkin Boxin kirppiksellä olen käynyt monesti. Muutamaan otteeseen olen käynyt myös Mauerparkin kirpputorilla, mutta siellä on usein niin paljon ruuhkaa, että vierailu ei aina ole kovin miellyttävä. Boxhagener platzilla myydään vanhaa tavaraa laidasta laitaan, vintage-vaatteita, käsitöitä, julisteita ja tauluja sekä huonekaluja. Näin pari aivan ihastuttavaa pientä lipastoa ja muitakin kiinnostavia huonekaluja, mutta en nyt sitten kuitenkaan lähtenyt niitä yksin kotiin raahaamaan. Jonakin viikonloppuna otan T:n mukaan kantoavuksi, sillä ajatus valkoisesta lipastosta tai ”sivupöydästä” kuumottelee mielessäni. Aina kirppiksellä käydessäni mukaan tarttuu kuitenkin jokin potti tai ruukku ja niin nytkin. Tuollainen paksusta lasista tehty korulautanen on minulla ollut etsinnässä pitkään ja nyt löysin sopivan muutamalla eurolla.

Kirpputorilla kierrellessä myös rentoutuu samalla, koska tehokas aarteenetsintä vaatii keskittymistä, eikä samalla voi miettiä muita asioita. Kaupoissa sitä samaa fiilistä ei ole. Minusta on myös mukavaa ajatella, että ostamallani tavaralla on tarina ja se on jo ennen minun kotiani nähnyt muutakin elämää.

Fischerhütte-ravintola

Boxhagener platzin kirpputorin tavarataivas.