Hyvin menee!

Olen jonkin aikaa pyöritellyt mielessäni juttuja. Ne ovat liittyneet tähän palstaani ja sen jatkumiseen. Viimeisimmästä kirjoituksesta on useampi kuukausi, mutta kyse ei ole siitä etteikö olisi ollut aikaa kirjoitella. 

Rakastan kirjoittamista, mutta en osaa tuottaa tekstiä elämän hyvistä hetkistä. Niistä pienistä ja suuremmistakin onnenmurusista, joita  parhaillaan koen. Vanhat päiväkirjat ovat täynnä ahdistunutta pohdintaa, umpikujia, pään hakkaamista seinään, vakavia aiheita ja päätöksiä.. kaikkea draamaa siis. Se kaikki on poissa. Toki niitä pieniä vastoinkäymisiä ja harmituksen aiheita on, mutta ne suurimmat möröt on menestyksekkäästi ajettu pois. Yksi mörkö minun on kylläkin kohdattava silmästä silmään, mutta en friikkaile menemään pitkin seiniä vaikka tuohon kohtaamiseen on enää muutama päivä aikaa. Vajaa vuosi sitten kyllä olisin..

Tätä kirjoittaessani istun sohvalla ja kuuntelen pienen poikani unista tuhinaa jota säestää sekuntiviisarin tauoton napsahdus seinällä. Olotilani on suhteellisen seesteinen ja tyytyväinen ja sitä kautta olenkin oppinut pysähtymään hetkeen. Tätä rauhaa voisi imeä itseensä loputtomasti, mutta en saa aikaiseksi kirjoittaa siitä. Tässä hetkessä on kaikki ja tätä ei tarvitse kirjoittaa ulos.

Palaten tähän palstaan.. Jatkossa tämän luonne muuttuu siitä päämäärättömästä haahuilusta johonkin muuhun ja vanhat tekstit kokevat näennäisen katoamistempun. Olen jotenkin niin uuden ajan kynnyksellä, että  muutoksia on tapahduttava tälläkin tontilla. Who knows mitä se sitten lopulta onkaan 🙂