Voi kunpa itsestänsä lomaa ottaa voisi
Sisälläni asuu Pieni Perfektionisti. Se hiton epäihminen rääkyy takaraivossa aina kuinka pitäisi tehdä sitä ja tätä ja kuinka asioiden pitäisi olla. Tervetuloa puikkoihin vaan, niin saisin leikkiä hetkisen vapaamatkustajaa.
– Tuolla odottaisi kasa tiskejä altaassa. Mene ja tiskaa ne pois ennen kuin ne itse lähtevät kävelemään.
Joo, joo ja joo. Tiedän. En jaksa. Ei kiinnosta. Vituttaa ja ärsyttää. Väsyttää. Parempi että lähtisivätkin. Tarvitse minun vaivoinani pyöriä..
– Pyykkiäkin voisit vaikka pestä ja imuroida ja pestä lattiat ja putsata akvaarion suodattimen ja oikeastaan vaihtaa siitä vedetkin. Laatikot kaipaa järjestelyä, kirjaston kirjat on myöhässä, laskut pitäisi maksaa ja suihkukaan ei olisi sinulle pahitteeksi. Olisit myös hyvä kumppani ja äiti ja tytär ja..
V!##¤ PÄÄ KIINNI.
Yngh! Ehkä lopulta minä olen se epäihminen ja Pieni Perfektionisti on sen verran rauhoittunut viime vuoden aikana, että jaksaa muistuttaa vain arkisista asioista. Niistä asioista, joita jokaisen itsenäisesti asuvan ja aikuisikään päässseen ihmisen pitäisi jaksaa tehdä päivittäin, viikoittain ja kuukausittain. Niistä asioista joita minä en vaan nyt oikeasti jaksa.
Viime aikoina seinät ovat tuntuneet uhkaavasti huojuvan ja pelottaa että tämä korttitalo luhistuu taas kasaan. Sen myötä mörkö, jonka nimeä ei saisi sanoa ääneen, voisi helposti hiipiä Pikku Perfektionistin kanssa solmimaan sopimuksiaan. Sen mörön nimi on Masennus ja en haluaisi sen enää saavan minua kiinni. Ei nyt. Ei vaan ei enää koskaan. Selvisin vakavasta masennuksesta tähän pisteeseen missä nyt olen ja se tie oli niin kipeän kivinen ja kuoppainen ettei monikaan ymmärrä. Sitä reissua ei mielellään uusisi.
Ehkä olen vain herkistynyt ja normaalit elämän pienet vastoinkäymiset ja niihin viimeaikainen suhtautuminen kilkuttelee hälytyskelloja. Päästin vain kaiken taas vanhasta tottumuksesta kasaantumaan. Ehkä, ehkä, ehkä.. vihaan tuota sanaa. Ehkä menen ensialkuun tiskaamaan nuo tiskit tuolta ja siivoan tämän kodin. Katson sitten uudelleen miltä tuntuu.
Miksi muuten muiden luona on kivempi tiskata kuin kotonaan?