Novelli: Elämän paras virhe, osa 1

Tämän novellin olen kirjoittanut lukion luovan kirjoittamisen kurssin lopputyönä. Se kertoo tytöstä, Juuliasta, jolla on pitkäaikainen unelma, mutta jonka tavoittelu uhkaa tytön henkistä ja fyysistä terveyttä. Julkaisen novellin neljässä osassa, jotta kerta-annos ei käy turhan tuhdiksi. Lukisin mielelläni kaikenlaista palautetta! 🙂

Kuva http://weheartit.com/, alkuperäistä lähdettä ei ole tiedossa.

 

Elämän paras virhe

 

Plié! Yks kaks kol, ponnistus ja piruetti! Juulia laski itselleen rytmiä. Vielä parikymmentä minuuttia, sitten saisi lähteä viimeinkin kotiin. Päivä oli ollut pitkä. Juulia oli ajanut suoraan koulusta bussilla balettitunnille ja nyt kello lähenteli kuutta. Juulia yritti keskittyä, mutta hänen vatsaansa kivisti nälästä.  ”Hei Juulia, nyt se nilkka suoraksi! Ei tuommoista velttoilua sallita!” tanssinopettaja Sirén huomautti napakalla äänellään, joka kaikui salissa aina yhtä terävänä.

     Lopulta tunti päättyi. ”Muistakaa tytöt, ensi viikolla valitaan kevään esitykseen pääballeriina. Nukkukaa riittävästi, harjoitelkaa, harjoitelkaa ja harjoitelkaa.  Älkääkä syökö raskaasti. Tiedättehän, että Odette on hentoinen kuin joutsenen höyhen!” opettaja hymyili omahyväisesti vitsilleen. Tytöt siirtyivät jännittyneinä iloisesti pulisten pukuhuoneisiin. Keskustelu siitä, kenet valittaisiin Joutsenlammen päätähdeksi, ihanaksi Odeteksi, kävi kuumana.

     ”Mä oon ihan tosi varma, että siihen valitaan Eevi tai sitten Juulia!” Sara touhusi ja aukoi vaaleanpunaisten tossujensa silkkisiä ja kiiltäviä nauhoja, ”te ootte molemmat niin täydellisiä siihen osaan”, Sara jatkoi ja etsi katseellaan Juuliaa, kunnes tavoitti hänet. Juulia pinnisti kasvoilleen vaisun hymyn. Häntä heikotti, ja tossujen nauha oli mennyt solmuun. Hän tyhjensi vesipullonsa loppuun nousten seisomaan. Huh, kuinka huimaa, Juulia ajatteli ja horjahti. Samassa Juulian polvet pettivät ja hän kaatui pukuhuoneen lattialle. Hänen silmissään sumeni, ja Juulia tunsi hämärästi, kuinka vajosi tiedottomuuteen.