”Don’t cry because it’s over, smile because it happened”

Nyt on ohi lakkiaiset, pääsykokeet ja muu hössötys, huh! Jotenkin tuntuu, että moni putosi ylioppilasjuhlien jälkeen sellaiseen tyhjään tilaan, jossa piti alkaa miettiä kuka mä nyt oon ja mitä mä nyt teen? Totta kai sen on joutunut tekemään jo aiemminkin, esimerkiksi kevään hakujen aikaan, mutta lakin myötä se tuntui konkretisoituvan.
      Itselläni tämä kriisi oli onneksi jo heti kirjoitusten jälkeen. Se ei ollut kovin hyvää tai mukavaa ja onnellista aikaa, koskapa kriisit ovat, mutta nyt sen selätettyäni en voisi olla tyytyväisempi. Tuntuu, että nyt olen valmis ottamaan vastaan sen, mitä tulevaisuus, syksy, tuo tullessaan. En ole kovin huolissani jatkokoulutukseen pääsemisestä, erään uuden tuttuni sanoin: ”Rennosti, koko ikä aikaa hakee kouluihin.” Sen sijaan olen ajatellut viettää tämän kesän eläen hetkessä. Tällä hetkellä minun korvaani kesän parhaaksi suunnitelmaksi kuulostaa se ettei sitä ole.

Minulla itselläni oli jokseenkin vahva lukiolaisen identiteetti. Koin lukion tietyllä tavalla omaksi paikakseni, vaikka opiskelu olikin ajoittain todella rankkaa ja löysin itseni useasti miettimästä sitä, mihin siitä kaikesta tiedon pänttäämisestä todella on hyötyä. Kuitenkin lukiossa tuntui, että kaikilla oli unelmia ja tavotteita, toisin kuin peruskoulussa, jossa tärkeintä oli olla suosittu ja cool juuri sillä hetkellä. Lukiossa tuntui, että kaikilla tuntui olevan mahdollisuus menestykseen riippumatta siitä oletko ollut viettämässä viikonloppua kotona vai ”piireissä”.
      Nyt kun en ole enää lukiolainen, on mietittävä uudelleen, miten määritellä itsensä. Vaikka lokerointi onkin tyhmää, siihen törmää jatkuvasti, kun tapaa uusia ihmisiä. Ennen itsensä esitteli lyhyesti tähän tapaan: ”Moi, mä oon Hanna — joo, oon lukiossa!”. Tällä hetkellä lyhyt määritelmäni kuuluu näin: ”Moi, mä oon Hanna — joo, mä kirjotin tänä keväänä!”. Tästä eteenpäin se itseä eniten kuvaavin tai se itselle tärkein identiteetti on rakennettava muista aineksista. Se, mistä aineksista, on varmasti vielä jonkin aikaa hakusessa. Sen tiedän, että se ei ole Hanna, S-Marketin kesäkassa. Eikä Hanna, laiska bloggaaja. Mutta se voisi olla Hanna, joka muuttaa kohta ensimmäiseen omaan kotiin.

Otsikon sitaatti: Dr. Seuss