Got a secret, can you keep it?

Ystävyysaihe on selvästi mietityttänyt minua viime aikoina, sillä nyt inspiroiduin kirjoittamaan salaisuuksista.

Onko sellaista salaisuutta, jonka ”saisi” salata ystäviltä? Vai pitääkö ystävälle tosiaan kertoa kaikki? Onko valehtelua pitää jokin asia omana tietonaan?

Minä olen aina ollut huono puhumaan omista asioistani, niistä arkaluontoisemmista. Nyttemmin olen vähän oppinut avautumaan, mutta jotenkin en sitten kuitenkaan uskalla paljastaa huoliani tai jotain muita ajatuksiani tavallaan kokonaan. Vähättelen ja sanon asioita pikaisesti vältellen.

Yksi ystävätyyppi loukkaantuu, kun häneltä pidetään salassa jotain. Tämä on tapaus ”Etkö sä luota muhun?”.

Toinen alkaa ottamaan asioista selvää omin neuvoin. Tapaus ”Ei kai se oo alkanut diileriksi?”

Sitten on vielä niitä, jotka eivät jaa omiakaan salaisuuksiaan. ”Sulle kuuluu vaan ne asiat, mitä mä itse haluan kertoa.”

Milloin ystävillä on oikeus tietää? Milloin olisi aiheellista jopa nyhtää tietoa ystävästä?

Salaisuudet ovat se konkreettinen tapaus, jossa ystävyys punnitaan. Kun ollaan salaisuuksien äärellä, kysytään aina ne olennaisimmat. Silloin tulee pohtineeksi ystävyyden ns. perimmäisiä kysymyksiä. Uskallanko luottaa? Haluanko luottaa? Olenko luottamuksen arvoinen?