Kuinka isona saa vielä fanittaa?

Miellän fanittamisen varhaisteini-ikäisten tyttöjen puuhaksi (fanitus-sana merkityksessä, että täytetään vaatekaapin ovi Justin Bieberin kuvilla ja huokaillaan ystävien kanssa kuinka ihana se on). Aikuiset puhuvat suosikkibändeistä ja siitä että he pitävät jonkun musiikista, mutta kukaan ei sano, että fanittaa.

Minä en osannut fanittaa silloin, kun muutkin sitä enemmässä määrin harrastivat. Backstreet Boysit sun muut ovat menneet minulta ihan ohi. Nyttemmin olen ottanut vahingon takaisin ja aloittanut fanittamisen tällä lailla luontevasti aikuisuuden kynnyksellä: kun aloitin lukion! Nykyään fanitan useita näyttelijöitä ja heidän roolihahmojaan, artisteja ja bändejä. Fanitan sekä niitä arvostetumpia tähtiä että niitä teinityttöjen ihastuksia. Leonardo DiCaprio, Lucy Hale, One Direction, Bruno Mars… Listaa voisi jatkaa aika himpskatin pitkälle!

Mutta nythän olen virallisesti aikuinen. Missä vaiheessa muutun liian vanhaksi fanittamaan? Onko sellaista rajaa? Vielä ehkä voin sanoa fanittavani Isac Elliotia, mutta kyllä jossain vaiheessa alkaa saada niitä ai ketä sä sanoit fanittavasi? – katseita. Nyt kun niitä ei vielä ole näkynyt, aion hyödyntää tilaisuuden huolella! Siispä, vietin hetken (ehkä myös sen toisen…) YouTuben ihmeellisessä maailmassa ja eksyin hetkeksi kahlaamaan läpi fanituskohde now and forever top ykkösen videoita. Hetkeksi palasin niihin tunnelmiin, jotka nousivat pintaan, kun kävimme taannoin pienellä porukalla fiilistelemässä One Direction -elokuvaa! Tekin, ketkä ette koe enää olevanne siinä moodissa että fanittaisitte, niin herätelkää sisäinen varhaisteininne tämän videon myötä 🙂

//www.youtube.com/embed/C0I9ikjQtuI