Last night – Kohtalokas ilta

Katson paljon elokuvia, joissa on selkeä loppu. Sellaisia, missä sankari voittaa pahiksen ja pahis saa ansionsa mukaan. Sellaisia, joissa rakastavaiset saavat kuitenkin lopulta toisensa. Tiedätte kyllä.

   Jonkin aikaa sitten näin leffan, joka poikkesi tästä kaavasta. Se oli Last night – Kohtalokas ilta. Se aiheutti vähän epämukavan olon. Ihan pikkuisen vaan, mutta aiheutti kuitenkin. Nykyisin kaikki on kovin  valmiiksi pureskeltua, eikä katsojan mielikuvitukselle juuri anneta tilaa. Minäkin menin hämilleni; mistä minä muka voisin tietää mitä pääparille lopulta tapahtui? Ei kai ole minun asiani joutua sitä päättelemään? Kuitenkin, loppujen lopuksi aloin pitämään elokuvan loppumistavasta. Jos ratkaisu olisi tässä tapauksessa ollut selvästi esillä, olisin luultavasti pitänyt elokuvaa tylsänä. Nyt se ei mielestäni sitä ollut.

last_quadfinal.jpg

    Ajauduin elokuvan pariin lähinnä toista päähenkilöä esittävän Keira Knightleyn takia. Yleensä pidän elokuvista, missä Keira näyttelee. Olin utelias. Last night – Kohtalokas ilta (2010) -elokuvassa Keira näytteli kirjailija Joanna Reediä, joka on onnellisessa avioliitossa Michaelin (Sam Worthington) kanssa. Eräänä iltana Joanna saa mustasukkaisuuskohtauksen, kun Michaelilla näyttää olevan vähän liian hyvät välit kollegansa Lauran kanssa. Michael ja Laura lähtevät yhdessä työmatkalle, ja sillä välillä Joanna törmää entiseen heilaansa Alexiin (Guillaume Canet).

     Elokuva oli visuaalisesti kaunis. Siinä liikuttiin kauniissa iltavaloissa, kauniissa asuissa, kauniissa hotelleissa. Ja Keira on kaunis. Ja Guillaume komea. En tiedä miksi, mutta olin koko elokuvan ajan Joannan ja Alexin puolella. Michael oli vakavan ja tuskaisen oloinen, ja minua ärsytti, kun Laura häikäilemättömästi yritti saada hämmentyneen Michaelin sänkyynsä. Joanna ja Alex taas hymyilivät kauniita hymyjään. ”Niin se menee, kato hymyily on kaunista” laulaa Elokuu (biisi on varmaan Ota omena?). Elokuva ei tosiaan ole juonellisesti mikään mestariteos. Sen sijaan se on sydämellinen, herkkä, hersyvä nauravainen. Se on tunnelmateos. Mikä on minun elokuvien arvoasteikollani ihan yhtä hyvä. Ellei parempi.

Photo: x

kulttuuri suosittelen leffat-ja-sarjat