Lumihiutale

Joulun kunniaksi ajattelin julkaista runon, jonka olen itse kirjoittanut ala-asteella, luulisin että kolmannella luokalla. Olin silloin kirjaimellisesti runotyttö, ja olen kyllä vieläkin, en vain enää niin kirjaimellisesti. Nykyään runoiluni rajoittuu lähinnä onnittelukortteihin.

Kehittelin tälle runolle itse jopa sävelenkin, ja soitonopettajani kanssa aloitimme kirjoittamaan sitä ylös nuotteihin. Se tosin jäi kesken, kun opettajani vaihtui. Mikä sääli! (Muistan sävelen vieläkin, siinä oli B-osa ja kaikki! :D) Mutta tässäpä, olkaatten hyvät (vähän kyllä hihityttää oma pikkuminä…)

Lumihiutale
 

Lumihiutale hiljaa putoaa,

joulun onnea toivottaa

Lumihiutale pieni valkoinen,

on todella jo iloinen

Kun se maahan putoaa,

se paljon ystäviä saa

Kun ei katso tarkkaan

niin ei huomaakaan,

että joka hiutale on erilainen,

mutta kuitenkin pieni ja valkoinen

Kun lunta putoaa

joulun tunnelma alkaa

Joulu, joulu saavu jo!

Lumihiutaleet kuiskaa

Joulu, joulu tulisit jo!

Sanoo piika ja portaat

luudalla huiskaa

Hui hai hullallaa!

Lapset huutaa ja lumisota alkaa

 

Muutaman pilkun pistin oikeaan paikkaan, mutta muuten runo on tuossa ihan alkuperäisenä. Hienoja ajatuksia suvaitsevaisuudesta jne. >:–D

Hyvää joulua kaikille!