Novelli: Elämän paras virhe, osa 3

Balettinovellin toiseksi viimeinen osa:

Elämän paras virhe

Kuva http://weheartit.com

Kotona Juuliaa odottivat tyhjät huoneet ja niiden hiljaisuus. Hyvä, ei ainakaan tarvitsisi syödä mitään, Juulia ajatteli. Äiti ja isä olivat varmaan vielä töissään kumpikin. Elias, Juulian kymmenvuotias pikkuveli, viihtyi yleensä niin tiiviisti kavereillaan, että hänestä näki vain vilahduksen silloin tällöin.

     Juulia istui hetkeksi työpöytänsä ääreen ja aloitti tekemään läksyjä, kunnes turhautui. Mihin hänen tarvitsi tietää kuinka lasketaan derivaatta, jos hänestä tuli kuuluisa balleriina kansallisbalettiin?  Se oli lähtölaukaus Juulian unelmoinnille. Hän googletti kuvia kuuluisista baleteista, luki haastatteluja idoleistaan ja selaili nettikauppojen tutuvalikoimia. Hänen teki mielensä uutta, haaleaa mintunvihreää tylliunelmaa. Sama malli mutta eri väri kuin Eevillä. Eevi. Kuinka tyttö voi olla niin täydellinen? Vaaleat kiharat, kirkkaat siniset silmät, joita tummat ripset reunustivat ja vaalea, samettinen iho. Mutta niin kilpailuntahtoinen luonne, että se myrkytti koko tytön ja syövytti kaikkia, jotka erehtyivät tulemaan liian lähelle. Nyt Juulia leikki tulella, kun oli lähtenyt kilpailemaan Eevin kanssa roolista, joka oli kummallekin unelmien täyttymys.

     Juulia tiesi, millaista se saattaisi olla. Juulian mummo oli nuoruudessaan tanssinut kansallisbaletissa useita vuosia, ja Juulia oli lukenut lukuisia lehtijuttuja ja nähnyt useita kuvia mummostaan kuvankauniina balettitanssijana. Juulia kuunteli mielellään mummon muistelmia balettiajoistaan. Mummo oli ollut pääroolissa kaikissa Juulian ihailemissa kuuluisissa baleteissa, ja juuri mummo oli sytyttänyt Juulian palon tanssia kohtaan. Jos hän ei nyt saisi tanssia Odettena, hän murtuisi. Torstaina oli siis annettava kaikkensa ja hiukan ylikin.