Kävin katsomassa kotikylän leffateatterissa tuoreen elokuvan, Yves Saint Laurent, (ohjaus Jalil Lespert) joka nimensä mukaisesti kertoo YSL muotitalon perustajasta. Yves Saint Laurent tunnetaan kenties parhaiten naisille suunnatun le smokingin (moderni housupuku) suunnittelusta.
Elokuva alkaa vuoden 1957 Pariisista, jolloin nuori, vain 21-vuotias Yves Saint Laurent (Pierre Niney) valitaan johtamaan edesmenneen Christian Diorin muotitaloa. Ensimmäisessä muotinäytöksessään Yves tapaa tulevan elämän – ja liikekumppaninsa Pierre Bergén (Guillaume Gallienne). Koko elokuva on itse asiassa kuvattukin Bergén näkökulmasta.
Kolme vuotta Diorin johtoon nimittämisen jälkeen Yves Saint Laurent perustaa oman muotitalon, huolimatta kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ja epäilijöistä – Yveshän on vielä niin nuorikin!
Yves Saint Laurent (Pierre Niney, jonka yhdennäköisyys oikeasti eläneeseen Yvesiin on silmiinpistävä!) ja Victoire Doutreleau (Charlotte Le Bon, jota kauniimpaa naista en ole nähnyt aikoihin!)
Kuten muotielokuvalta odottaa sopii, se on visuaalisesti kaunis. Puvut ja suurin osa piirroksista ovat alkuperäisiä YSL:n pukuja, mikä tuo minusta elokuvaan suurta lisäarvoa.
Yves Saint Laurentia näyttelevä Pierre Niney hoitaa roolinsa hyvin. Yvesiä kalvava ahdistus, surumielisyys ja epäily omista kyvyistään huokuu niin, että minua alkoi myötäahdistaa. Maneerit, kuten Yvesin jatkuva silmälasien kohottelu, luovat kuvan epävarmasta ja herkästä nuoresta miehestä. Elokuvan tunnelma onkin loppujen lopuksi aika surullinen; elokuvan puolenvälin jälkeen Yves ajautuu sekoilemaan huumeiden ja alkoholin kanssa lievittääkseen ahdistustaan.
Lisäksi elokuva on eroottinen. Ihmisten viettelevä tapa liikkua, hitaat ja pitkät katseet sekä kosketukset…
Yves Saint Laurent ja kumppani Pierre Bergé (Guillaume Gallienne)
Leffa yhdistää monta sellaista juttua, jotka kiinnostavat minua; muoti, vanhat ajat (eli suomeksi historia, mutta tuntuu ”kevyemmältä” ilmaista se tuolla tapaa) ja ihmiset. Olen hiljattain lämmennyt tällaisille elämäkertatyyppisille elokuville (kuten Yves Saint Laurent), joissa ei välttämättä ole sen kummempaa juonta – pääpaino on ihmisissä. Olen katsonut elämäkertatyyppisiä juttuja myös Twiggystä ja Coco Chanelista (Cocoa näytteli ihastuttava Audrey Tautou!), joten tiesin suunnilleen mitä odottaa. Eli jos dokumenttimaisuus ei karkota heti kättelyssä kauas pois, suosittelen vilkaisemaan!
Photos: X ja X
