Eräs hyvänpäiväntuttuni pikkusisko oli todennut tälle erään kerran: ”Sä oot mun bfff!”. Tuttuni ihmetteli siihen, että mitäs se kolmas f oikein tarkoittaa. ”Best friend f*cking forever”, kuului vastaus.

    Minulla ainakin on välillä sellaisia hetkiä, että vaikka ystäväni hyvää seuraa ja ah niin ihania, niin silti välillä tulee eteen tapauksia, jolloin huomaan kaipaavani heihin etäisyyttä. Pohdinkin, että kuuluisiko ystävyyden olla aina helppoa ja mukavaa. Kuuluuko ystävyyteenkin samat kipuilut ja kriisit kuin parisuhteeseen, vai voiko ystävyydeltä vaatia helppohoitoisuutta ja alati rentoa fiilistä?

Ystävyyttä parhaimmillaan?

     Minusta ystävien seurassa olemisessa olennaista on, että ei tarvitsisi jännittää olemistaan, sanomisiaan, ulkonäköään, mielipiteitään jne… Vihaan riitelyä, ja yleensä mieluummin mukaudun kuin huomautan häiritsevästä asiasta. Tietty harmonia ja seesteinen ilmapiiri on minulle ihmissuhteissa tärkeää. Mietin kuitenkin, voiko ystävyys olla syvää tai syventyä entisestä, jos aina liikutaan mukavuusalueella. Eikö parisuhteidenkin käännekohdiksi ja vahvistajiksi usein mainita vaikeudet ja niiden selättäminen?

     Ehkä paras ratkaisu olisikin, että ihmisellä olisi erikseen ne syvemmät ystävyyssuhteet, joihin tukeutua elämän eri käänteissä ja sitten ne, joissa pääosaa näyttelisi helppous ja rento hengailu. En ole aikaisemmin tajunnut sitä, mutta ystäviä voi tosiaan olla ”eri tarkoituksiin”. Yksi ystävä shoppailua varten, toinen sydänsuruja ja kolmas leffaseuraksi. Jotenkin tuntuu, että varsinkin nuorten tyttöjen maailmaan liitetään vahvasti ajatus siitä, että kaikilla pitäisi olla se oma bestis.

     Ilman bestistä nuori tyttö jää helposti väliinputoajaksi, ja sen takia parhaasta ystävästä voi olla vaikeaa luopua, vaikka se olisi hyväksikin. Ties kuinka monessa ystävyyssuhteessa vallitsee kireät best friend f*cking forever –välit sen vuoksi, ettei uskalleta päästää irti. Lisäksi ystävyyssuhteen irtisanominen ei ole yhtä selkeää, kuin esimerkiksi parisuhteen. Kun seurustelukumppanille sanoo kiitos ja näkemiin, se useimmiten tarkoittaa juuri sitä, mutta ystävälle on outoa sanoa, että sori mä en haluu hengailla enää sun kanssa.

      Usein ystäviä tulee ja menee luonnollisesti elämäntilanteiden muuttuessa, mutta joillakin on koko elämän ajan jatkuneita ystävyyssuhteita. Usein pitkään yhdessä olleilta kysytään sitä, mikä on pitkän parisuhteen salaisuus. Minä puolestani en voi olla miettimättä, että mikä on se, joka pitää ystävyyden koossa.