Huvipurrella Caprille

Koska joulu oli musta, enkä päässyt etelään, päätin jälleen kerran ottaa ohjat omiin pikku kätösiini. Lainasin kirjastosta kirjan, jonka kanssa pääsin (tai no, matka on vielä vähän kesken) kuin pääsinkin etelänlomalle, vieläpä halvalla (ainoita kuluja olivat suklaakonvehdit, joita kului… no, jokunen 😀 )! Matkan järjestäjänä toimi brittiläinen kirjailija Elizabeth Adler kirjallaan Huvipurrella Caprille.

huvipurrella_caprille_3.jpg

     Juoni on yksinkertaisuudessaan tämä: Daisy Keane ja etsivä Harry Montana järjestävät risteilyn selvittääkseen Daisyn entisen hyvän ystävän ja työnantajan Bob Hardwickin murhaajan. He kutsuvat luksusjahti Blue Boatille kaikki henkilöt, joihin Bob itse epäili mahdollisen murhaajansa kuuluneen.. Lisäksi mausteena on romantiikkaa Daisyn ja Harryn välillä.

huvipurrella_caprille_2.jpg

     Makuuni kirja alkoi vähän liian hitaasti ja pohjusteli tulevia tapahtumia paljon, mutta vauhtiin päästyäni olen lahjakkaasti ahmaissut melkein koko kirjan nyt joulunpyhinä. Pidän Adlerin henkilöhahmoissa siitä, että he ovat aidon oloisia. Kukaan ei ole satumaisen kaunis, ja kaikilla on ollut tavallisen ihmisen tavallisia ongelmia elämässään. Tapahtumien sijainti kauniissa Välimeren maisemissa (joita kuvaillaan usein tarkasti maalaillen) on kuorrutus kakun päälle.

huvipurrella_caprille_1.jpg

      Suosittelen matkustamaan Huvipurrella Caprille sikäli mikäli…

… olet lukenut aikaisemmin Elizabeth Adleria ja pitänyt lukemastasi

… rakastat Välimerta (tai vaihtoehtoisesti haluat rakastua siihen)

… pidät keveistä kirjoista, jotka yhdistävät rikosta ja romantiikkaa

… sinulla ei ole varaa oikeaan etelänmatkaan, mutta loma siellä tekisi silti terää

Kulttuuri Kirjat Suosittelen Höpsöä

Lumihiutale

Joulun kunniaksi ajattelin julkaista runon, jonka olen itse kirjoittanut ala-asteella, luulisin että kolmannella luokalla. Olin silloin kirjaimellisesti runotyttö, ja olen kyllä vieläkin, en vain enää niin kirjaimellisesti. Nykyään runoiluni rajoittuu lähinnä onnittelukortteihin.

Kehittelin tälle runolle itse jopa sävelenkin, ja soitonopettajani kanssa aloitimme kirjoittamaan sitä ylös nuotteihin. Se tosin jäi kesken, kun opettajani vaihtui. Mikä sääli! (Muistan sävelen vieläkin, siinä oli B-osa ja kaikki! :D) Mutta tässäpä, olkaatten hyvät (vähän kyllä hihityttää oma pikkuminä…)

Lumihiutale
 

Lumihiutale hiljaa putoaa,

joulun onnea toivottaa

Lumihiutale pieni valkoinen,

on todella jo iloinen

Kun se maahan putoaa,

se paljon ystäviä saa

Kun ei katso tarkkaan

niin ei huomaakaan,

että joka hiutale on erilainen,

mutta kuitenkin pieni ja valkoinen

Kun lunta putoaa

joulun tunnelma alkaa

Joulu, joulu saavu jo!

Lumihiutaleet kuiskaa

Joulu, joulu tulisit jo!

Sanoo piika ja portaat

luudalla huiskaa

Hui hai hullallaa!

Lapset huutaa ja lumisota alkaa

 

Muutaman pilkun pistin oikeaan paikkaan, mutta muuten runo on tuossa ihan alkuperäisenä. Hienoja ajatuksia suvaitsevaisuudesta jne. >:–D

Hyvää joulua kaikille!

winter.jpg

 

Kulttuuri Suosittelen Höpsöä