Minusta on tullut tämän syksyn aikana todellinen herkkis. En ole varma mistä se johtuu, mutta liikutun ja herkistelen nykyään milloin mistäkin pikku jutusta. Olen yrittänyt ottaa selvää, onko takana jotain muutakin, kuin vain puhdasta liikutusta, mutta en oikein ole keksinyt.

Viikon sisään olen itkenyt muun muassa seuraavien asioiden yhteydessä:

1. Kävin katsomassa Nälkäpeli – Vihan liekit – elokuvan (laskin, että kyyneleet virtasivat yhteensä kuusi kertaa)
2. Osuin kaupungilla pienten poikien tiernapoikaesityksen kohdalle. Varmaan pojat katsoivat, että mitä tuo täti oikein itkee, noinko huonosti me lauletaan (eivät laulaneet, reippaampia kuin olen nähnyt aikoihin)
3. Soitin joululauluja pianolla ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Olen tullut siihen tulokseen, että tiettyjä (joulu)lauluja EI voi soittaa (tai laulaa) itkemättä. Mainitaan yksi: Varpunen jouluaamuna.

Yksi asia on saanut hymyilemäänkin: iskä osti meille pikkusiskon kanssa One Direction – joulukalenterit. Sen takana lukee: Always ask an adult to help when using scissors. Haha, eipähän tarvii kysyä, kun sattuu itse olemaan sellainen jo 😀