Tämän perjantain syitä olla hyvällä tuulella

1) Yo-tulokset tulivat tänään. Ruotsi meni tavoitteiden mukaan!

2) Penkkaripukuni (olen Liisa Ihmemaassa) kolahti postilaatikkoon eilen. Se tuli aika kaukaa, ja moni juttu jännitti (onko sopiva, tuleeko se ylipäätään jne.), mutta puku osoittautui superkivaksi!

bougainvillea.jpg

3) Meiltä löytyy kotona eilen leivottuja tummasuklaa-valkosuklaacookieita, nam!

4) TV:stä tuli juuri ihana Vain elämää. Pauli Hanhiniemi on kyllä herttainen mies 😀

5) Ylipäätään se, että on perjantai, on jo aika hyvä syy olla hyvällä päällä

Puheenaiheet Ajattelin tänään Höpsöä

Ajanhukkaamisesta

Olen aika tehokas ajankäyttäjä. Saan aikaan paljon, ja turhan odotteluajan täytän jollain tekemisellä, joka saa tuntemaan, että hetki ei ole mennyt hukkaan. Tuskallisia ovat hetket kaupan kassajonossa ja hammaslääkärin odotushuoneessa. Kamalaa kun ei ole mitään mitä tehdä! Kun asetun sohvalle köllimään, kädessäni on kirja, joku neulomus tai vähintään katselen televisiosta jotain ohjelmaa (joskus se ei riitä, vaan tarvitsen tv:n rinnalle jonkun muunkin homman). Se, että vain istuisin tekemättä yhtään mitään, ei ole oikeastaan vaihtoehto. Järkytyin vähän, kun huomasin eilen miten tämä piirre minuun vaikuttaa.

bumblebee_3.jpg

Kimalainen, sielunkumppanini! Se kun ei juuri toimettomana loju 😀

Olimme siis sopineet, että lähdemme lauantaina kaupunkiin ostoksille (asumme tunnin ajomatkan päässä lähimmästä). Unohdin tyystin, että teemme perjantaina lukion kanssa retken samaiseen kaupunkiin. Ajelin siis bussissa kaupunkiin ja takaisin. Tulin kotiin tuntia aikaisemmin kuin tavallisesti retken ansiosta, ja siksi päätimme lähteä hoitamaan asiat sittenkin perjantai-iltana. Ärsytys oli valtava, kun tajusin, että olisin voinut jäädä kaupunkiin suoraan ja muu perheeni ajaa perässä sinne. Hukkasin käytännössä kaksi tuntia edestakaisin matkustamiseen. Ei kai kuulosta niin hirveältä, mutta voi että se silloin ärsytti. Märehdin mokaani koko matkan takaisin kaupunkiin. Mitä olisinkaan sillä ajalla voinut tehdä?

koiranputki.jpg

Perjantaina tajusin, että ajalla on joku kummallinen arvo elämässäni. Ei kai olisi niin kauheaa, jos joskus istuisin tekemättä kerta kaikkiaan yhtään mitään. Ei kai joka hetkeä tarvitsisi täyttää jollain puuhalla (vaikka siitä puuhastelusta kuinka nauttisikin)? Jotenkin se liittyy varmasti lauseeseen Elä jokainen päivä kuin se olisi viimeisesi (suosikkimietelauseeni, jos sellaisen voi nimetä haha 😀 ). Mutta kuka sanoo, että se viimeinen päivä pitäisi täyttää tekemisellä ja puuhaamisella ja asioiden hoitamisella? Kuka sanoo, että ajankäytön pitäisi aina olla mahdollisimman tehokasta. Mitäkö olisin tehnyt niiden kahden hukatun tunnin aikana kaupungilla? Luultavasti olisin ehtinyt hypistellä muutaman paidan enemmän. Luultavasti ehtinyt tuhlata enemmän rahaa. Mutta juuri mitään en olisi niillä voittanut.

Puheenaiheet Ajattelin tänään Syvällistä