Vapaa-aika on minulle tärkeää. Koulupäivän jälkeen teen läksyt niin nopeasti kuin kykenen ja vain ne pakolliset. Ei kuulostaa kauhean hyvältä opiskelutekniikalta vai? No, kuitenkin teen ne. Läksyt. Hihkun, kun viikonloppu ja lomat tulevat. Melkein vuorokauden ympäri aikaa tehdä niitä kaikkein kivoimipia omia juttuja!

     Kuitenkin havahduin tässä eräänäkin päivänä: eihän tietokoneen ja tv:n ääressä istuminen kuulu varsinaisesti niihin omiin kivoihin juttuihini (vaikka ihan hauskaahan nekin kyllä ovat). Aloin pohtimaan mitä varten olen alkanut välttelemään rakkaita harrastuksiani. Okei, luen kyllä yhä paljon. Soitan pianoa ja harrasta liikuntaa useamman kerran viikossa. Mutta entäpä kirjoittaminen? Ja piirtäminen (joka tulevaisuutta ajatellen olisi melkoisen hyödyllinenkin harrastus ylläpidettäväksi)? Ja valokuvauskin? Miksi olen alkanut vältellä niitä, omia kivoja juttujani? Minulla on pari ajatusta:

1) Tyhjän paperin syndrooman pelko. Varmuuden vuoksi olen alitajuisesti luopunut kirjoittamisesta ja piirtämisestä, jotta en joutuisi kohtamaan sitä Suurta ja Pelottavaa Valkoista Arkkia.

2) Omien kykyjen epäilemisen pelko. Olisi henkisesti rankkaa huomata olevansa surkea piirtäjä/kirjoitaja, kun unelma-ammatti liittyy kuviin ja teksteihin.

3) Ruutuajan täyttyminen. Kun on katsonut telkkarista lempisarjaa ja lukenut tusinan uusia blogikirjoituksia ei tee mieli tuijottaa ruutua enää kirjoittaakseen jotain.

4) Pimenevät illat. Eihän hämärässä nyt voi ajatella alkavansa piirtää, se johtaisi kriisiin seuraavana päivänä kun näkisi tuotoksensa päivänvalossa (ks. myös kohta kaksi). Tämä kyllä haiskahtaa silti vähän tekosyyltä, välttelyä todistettavasti tapahtui jo kesälomallakin… D:

Ehkä pitäisi ryhdistäytyä. Mitä pahaa seuraisi siitä, jos jonain päivänä novelliin tulisi jatkoa kaksi lausetta? Tai jos piirtäminen ei aina ottaisi sujuakseen? Sen sijaan ruutuajan otan tosissani. Kuulun siihen porukkaan ihmisiä, jotka ovat huolissaan älypuhelimien, tablettien, läppärien ja muiden ääressä vietettävästä ajasta. Päätän suunnilleen kerran viikossa, että vähennän ruutuaikaa elämässäni reilulla kädellä (samalla jäisi kivoille jutuille aikaa), mutta päätökset ovat olleet aika lepsuja. Vielä kaksi vuotta sitten minulla oli sääntö, että niinä päivinä, kun televisiosta tulee ohjelma, jonka aion katsoa, niin en saa avata tietokonetta ollenkaan. Päätin juuri, että otan sen uudelleen käyttöön. Aika tehokas ruutuajan kontrolloija, nimittäin.