Aikomuksenani oli tehdä jonkinlainen joulupostaus, mutta se jäi ja jäi. Lopulta Tapaninpäivänä päätin luovuttaa. Yleensä jouluisin väsähdän kaikkeen vouhotukseen ja touhotukseen, mitä ihmiset ympärillä harrastavat. Tänä jouluna se väsymys iski entistä pahempana. Ei ollut joulufiilistä, ei yksinkertaisesti kiinnostanut.

Blogeistakin olen kullasta kimaltavia jouluhehkutuksia mieluummin lukenut uuden vuoden postauksia. Niissä on ollut ajatuksia menneestä vuodesta ja katseen suuntaamista tulevaan.  Pohdintoja omasta henkisestä kasvusta, opituista asioista ja tarinoita vaikeista sekä iloisista hetkistä. Ilma on täynnä toiveikkuutta, uutta puhtia ja rohkeutta kurottaa vielä pikkuisen korkeammalle. Oma vuoteni on ollut muutosten vuosi. Ja kuten tavallista, täynnä sekä ilon että surun hetkiä. Melkoisen rikas vuosi, kaiken kaikkiaan.

Alkuvuodesta panikoin ylioppilaskirjoitusten maailmassa. Ahdistuin, koin helpotusta ja ahdistuin uudelleen. Ihmettelin, mikä tarkoitus sillä kaikella pänttäämisellä ja tietomäärällä oli, kunnes tajusin, että joskus asioita täytyy vain tehdä. Aina niiden hyödyllisyyttä ei vain tajua siinä hetkessä, oivallukset tulevat myöhemmin. Kun matikan kirjoitusten jälkeen kasasin kirjat pakettiin, en uskonut, että tarvitsisin logaritmia enää mihinkään. Mutta niin vain heti ensimmäisen puolivuotisen aikana uudessa koulussa sitä taas tarvittiin.

Keväällä painiskelin oman itseni kanssa. Jouduin pohtimaan, mitä todella haluan ja mihin kykenen. Vastasin kymmenet kerrat tuntemattomille ihmisille ja vähän vähemmän tuntemattomille samoihin kysymyksiin, joiden vastauksia en itsekään vielä oikein tiennyt. Muilla sen sijaan tuntui olevan selkeät sävelet siitä, mitä minun pitäisi elämälläni tehdä. Valintojani kritisoitiin, ihmeteltiin ja kauhisteltiin, ihan häpeilemättä ääneen. Ymmärsin, että vaikka en tietäisikään vastauksia kaikkiin tulevaisuuttani koskeviin kysymyksiin, joudun silti tekemään valintani itse, sillä kukaan ei niitä puolestani tee.

Kesä ja alkusyksy olivat touhua täynnä. Kaikki oli kutkuttavaa, uutta ja jännittävää. Muutin ensimmäistä kertaa omilleni uudelle paikkakunnalle, aloitin uudessa koulussa ja tutustuin uusiin ihmisiin.Tuli vastaan tilanteita, joissa en ollut ollut koskaan aiemmin, ainoa ratkaisu oli vain yrittää pärjätä. Pohdin, olinko tehnyt oikean valinnan koulun ja paikkakunnan suhteen, koska kaikki muut ympärilläni miettivät sitä. Hetkittäin olin varma tehneeni virheen, mutta seuraavana päivänä olinkin varma, että valinta oli ihan hyvä.

Loppusyksy ja joulun aika ovat olleet ristiriitaisia. Toisaalta olen potenut kauheaa kaamosmasennusta. Olo on tuntunut yksinäiseltä ja fiilis on ollut useammin melankolinen kuin onnellinen. Minulla on ollut liikaa aikaa pohtia asioita, mutta toisaalta liian vähän ratkaista niitä. Sitten kuitenkin toisaalta joululoma on saanut minut rauhoittumaan. Ensimmäisten kotikotona vietettyjen päivien jälkeen alkoi tuntua keveämmältä. Kävelylenkit luonnossa ja kaikkien rakastamieni asioiden kanssa puuhailu helpotti. Aloin muistaa, että elämässäni on niin paljon hyvää ja asiat pääsivät taas asettumaan oikeaan mittakaavaan.

Year 2015, please be awesome!

// Kuvat eräältä taannoiselta, harvinaisen kauniilta pakkaspäivältä!