Nälkäpeli – Matkijanärhi, osa 1

Kävin viime keskiviikkona katsomassa silloin Suomessa ensi-iltansa saaneen Nälkäpeli – Matkijanärhi –leffan ykkösosan (The Hunger Games: Mockingjay – Part 1, ohjaus Francis Lawrence). Ja täytyy sanoa, että huh. Olipahan melkoinen elokuva! Aiemmat osat nähneenä ja kirjat lukeneena osasin odottaa vauhdikasta ja vähän jopa rankkaa elokuvaa, ja sillä saralla elokuva täytti myös odotuksensa. Sätkin ja hätkähtelin elokuvan äärellä vähän väliä, kun tiukkoja kohtauksia satoi toisensa perään.  Pari kyyneltäkin taisi tirahtaa, eihän se olisi muuten ollutkaan elokuva eikä mikään ;D.

katniss

*Juonipaljastuksia >>

Elokuvassa tosiaan riitti vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Panemin maan kolmellatoista vyöhykkeellä on alkanut itää kapinan siemen pääkaupunkia Capitolia kohtaan. Toisesta Nälkäpelistään paennutta Katnissia (ihana, ihana Jennifer Lawrence) aletaan värvätä Matkijanärheksi, ikään kuin kapinan symboliksi. Katniss suostuu tähän, mutta omilla ehdoillaan. Niiden mukaan Capitoliin vangittu Peeta (myöskin jumalainen Josh Hutcherson) pitää vapauttaa ja armahtaa, samoin kuin muutkin tribuutit.

Kahdessa Nälkäpelissä traumatisoituneen Katnissin elämä on välillä oikeasti ahdistavaa ja rankkaa seurattavaa. Hän näkee jatkuvasti painajaisia ja käyttäytyy jopa hysteerisesti. Katniss sortuu tyhmänrohkeisiinkin tekoihin Matkijanärhenä, kun aiemmin kyse on ollut puhtaasta urheudesta ja lujasta rakkaudesta lähimmäisiä kohtaan.

Leffa tuntui loppuvan kesken kauheaan, ihan liian jännään paikkaan, kuten näillä jatko-osiin jaetuilla elokuvilla on tapana. Harmi, että kakkososaa saa taas odotella pienen ikuisuuden! Vai tietääkö kukaan milloin se tulee ilmoille?

katniss

Elokuvaa suosittelen…

…niille, jotka tykkäävät actionista,

…niille jotka tykkäävät romanttisista elokuvista (no okei, tässä ei ihan hirveästi romantiikkaa nähty, mutta epätoivoista rakkautta senkin edestä),

…niille, jotka ovat tykänneet aikaisemmista leffasarjan osista

…ja niille, ketkä eivät halua katsoa tylsiä elokuvia.

 

Kuvat: X & X

Kulttuuri Leffat ja sarjat Suosittelen

Soittolista nostalgian nälkään

Olen aina ollut musiikin suhteen hyvin kaikkiruokainen. Kaikki suomihiphopista valtavirtaedm:ään ja pop-rockista indiempään nyyhkyyn uppoaa. Sen lisäksi pidän vanhemmasta musiikista. Osaksi siksi, että olen tottunut sitä kotona pienestä asti kuulemaan, mutta on siinä vaan oma nostalginen tunnelmansa. On harmi, että suurin osa ikäisistäni ei tunne juurikaan vanhempaa musiikkia, vaan musiikin kuuntelu rajoittuu tunnetuimpiin listahitteihin ja yökerhojen musiikkiin.

Vanhasta kotikodissa soineesta musiikista, uuteen musiikkiin kyllästymisestä ja taannoisesta serkun kanssa vietetystä viikonlopusta inspiroituneena keräsin itselleni Spotifyyn soittolistan, jossa on vähintään kolmekymmentä vuotta vanhoja kappaleita, suurin osa sydänsuruista kertovia klassikkoballadeja. Ovathan ne korneja ja jotenkin aina yhtä dramaattisia, mutta juuri se tekee niistä mahtavia!

Music

Nostalgian nälkään

(pääset kuuntelemaan kappaleen klikkaamalla nimen kohdalta)

 

Skeeter Davis – The End Of The World

Lauloimme tämän pikkusiskoni kanssa jossain perhejuhlissa. Mielestäni tämä on soinut myös jossain Under the Dome -sarjan jaksossa?

I wake up in the morning and I wonder
Why everything’s the same as it was 
I can’t understand, no, I can’t understand
How life goes on the way it does

Rauli Badding Somerjoki – Laivat (1985)

Vanhempani tanssivat ensimmäistä kertaa tavatessaan tämän kappaleen tahtiin <3.

Kerro mistä laivat myötätuulen purjeisiinsa saivat
Mulle tuovatko ne viestin vielä jostain kaukaisen
Kerro uivatko mun luokseni, näin lapsuudesta laivat
Kun lumivalkolaivat uivat sieltä lailla pilvien
Kun lumivalkolaivat uivat sieltä lailla pilvien

 

Henry Mancini – Moon River (1961)

Tarkkaavaisille tai muuten vannoutuneille Sinkkuelämää-faneille voipi olla tuttu kipale ;).

Moon river, wider than a mile
I’m crossing you in style some day
Oh dream maker, you heart breaker
Wherever you’re going, I’m going your way

 

Edu Kettunen – Retki meren rantaan (1986)

Edu Kettunen on kuulemma ujo mies esiintymään livenä, mutta sana ja tarinat tällä miehellä ovat hallussa.

Meri on suurempi kuin luulin
sanoi äiti hymyhuulin
suuteli siskon pientä otsaa
se on suuri ja suolainen

Hector – Mandoliinimies (1972)

Hei ystävä pyyhi kyyneleet
aivan turhaan niitä teet
minä mandoliinin rinkan päällä saan kulkemaan
Kyllä minä muistan sinutkin
mä osoitteesi siihen raaputin
mä osoitteesi siihen raaputin

Carola – Penkki, puu ja puistotie (1971)

Äiti kuunteli paljon Carolaa, ja vaikka olisin voinut valita monista kappaleista, erityisesti tämä on jäänyt mieleen.

Luona penkin on tuo puu ja puistotie
kaiken muun vei aika – luulen
Luokse penkin jää tuo puu ja puistotie
Kuljen pois teitä tuulen

Suhteet Oma elämä Musiikki Suosittelen