Mitä tehdä kun ajatuksia on liikaa? Mistä päin lähteä selvittämään sotkua pään sisällä? Ajatukset poukkoilevat, eikä yhtäkään saa ajateltua loppuun. Ne sinkoilevat ensin päivän kauppalistasta palauttamattomiin koulutehtäviin, sitten tuleviin bileisiin tai ystävyyssuhteisiin. Tuntuu, että ajatukset olisivat yhtä pitkää sotkuista narua, mutta ilman päätä ja häntää.

Olen unohtanut antaa ajatusten virrata. Antaa niiden tulla ja mennä. Olla mitä ne ovat, niitä tuomitsematta. Se on rentouttavan pohdiskelun ja selkeiden ajatusten edellytys. Ensin on pitänyt antaa kaikkien mieltä painavien ja arkisten ajatusten tulla ja mennä omaa tahtiaan. Vasta sen jälkeen voi vaipua oikein syviin ajatuksiin, jotka eivät koske tätä viikkoa, viime viikkoa eivätkä varsinkaan tulevaa.

Ensimmäisellä viikolla Lahdessa ahdisti. Ratkaisin asian pakoilemalla omia ajatuksiani. Nyt alan jo sopeutua, mutta silti teen sitä välillä yhä. Pidän itseni muka-kiireisenä, välttelen kuuntelemasta itseäni. Onneksi alan kyllästyä. On aika alkaa kuunnella itseäni. Antaa tunteiden tulla ja ajatusten olla sellaisia kuin ovat. Yrittää olla itselleni rehellinen. Vaikka se vaatisikin ahdistusta rinnassa ja pari suolaista kyyneltä.