Pieni suklaapuoti
*Sisältää juonipaljastuksia
Yksi lempielokuvistani tuli eilen TV:stä. Nauhoitin sen, ja katsoin tänään, enkä usko, että ikinä kyllästyn. Lasse Hallströmin ohjaama Pieni suklaapuoti (2000) on todella ihana elokuva. Elokuvassa on jotain voimaannuttavaa, siitä huokuu rehellinen suvaitsevaisuus kaikenlaisia ihmisiä kohtaan. Elokuvassa kyseenalaistetaan normien mukaan eläminen, ja kodinkin määritelmää venytetään.
Elokuvan alussa Vianne Rocher (Juliette Binoche) muuttaa pieneen ranskalaiseen Lansquentin kylään tyttärensä Anoukin (Victoire Thivisol) kanssa. Hän perustaa sinne suklaapuodin – juuri paaston aikaan, mikä uskonnollisessa kylässä on pöyristyttävää. Kylän pormestari yrittää savustaa kulkuriluonteisen Viannen ulos kylästä, mutta kylästä saamiensa uusien tuttavuuksien avulla hän selviää.
Syntinen suklaa ja Viannen luonne herättävät kyläläisten kiinnostuksen, mutta he joutuvat taistelemaan auktoriteettien saneleman omantunnon ja omien mielitekojensa ja halujensa välillä. Alkaa näyttää, että Vianne suklaapuoteineen on saanut kyläläisten sympatiat puolelleen, kunnes pormestari alkaa aivopestä kyläläisiä Viannea vastaan. Kun Vianne kaikenkukkuraksi alkaa viettää aikaa kylän joen rannalle saapuneiden halveksittujen ”jokirottien”, merirosvojen, seurueeseen kuuluvan komean Rouxin (Johnny Depp) kanssa, yksi jos toinen asiakas alkaa kaikota.
Lopulta elokuva päättyy hyvin, mutta onnellisia loppujahan ei voi koskaan olla liikaa :). Rakastan elokuvaa muun muassa näistä syistä:
1) Vianne on ihailtavan suvaitsevainen luonteeltaan, mutta ei silti taivu tiukkoihin normeihin. Hän on eläväinen ja iloinen, mutta hänessä on silti tiettyä surumielisyyttä. Pystyn siis samastumaan Vianneen, ja lisäksi hänessä on jotain, mitä ihailla.
2) Elokuva alkaa vuodesta 1959. Monet menneeseen aikaan sijoittuvat elokuvat vetoavat minuun; kuinka kiehtovaa nähdä edes pieni vilkaisu niistä ajoista, jolloin ei itse ollut edes syntynyt!
3) Suklaalla on elokuvassa suuri rooli. Voi että, kuinka katsellessa alkaa tehdä mieli oikein täyteläistä ja vahvaa kaakaota, tai niitä sellaisia oikeita konditorioiden suklaakonvehteja…
4) Elokuva onnistuu sen tärkeimmässä tehtävässään: se herättää tunteita. En tainnut tällä(kään) kertaa istua täysin silmät kuivina elokuvan läpi.
5) Lopuksi kaksi asiaa: Johnny Depp ja sen ruskeat silmät <3
(Kuvat: http://nzfilmfreak.wordpress.com/2013/01/28/chocolat/