Saako Facebookittoman ystävän unohtaa?

”Mä oon vähän ajatellut silleen, että jos mua ei muisteta kutsua sen takia etten oo Facebookissa, niin ei mua sinne varmaan sitten kaivatakaan.”

Ystäväni lausahti tämän eräänä päivänä, kun kysyimme onko hän tulossa erään toisen ystävämme synttärijuhliin. Jäi kaivelemaan.

Tässä näemme ystävyyden sijaan esimerkin sisarrakkaudesta

Facebookin käyttäjien puolustukseksi sanon, että ei todellakaan ole helppoa muistaa mitä on jakanut Facebookissa ja mitä in-real-life. Kun lähes kaikki ovat siellä (tai Instagramissa, Twitterissä ja mitä muita näitä nyt on), se yksi joka ei olekaan unohtuu helposti, vaikka olisi kyseessä olisi läheinenkin ihminen. Olen myös ajatellut sitä, että onko sen arvoista olla liittymättä Facebookiin vain periaatteesta, jos vastapuolella on niin paljon hyötyjä. Onko mitään mieltä pidättäytyä liittymästä, onko se vain jääräpäisyyttä kehitystä vastaan? Kuitenkin kun jokainen määrittelee itse itselleen sen, kuinka aktiivinen haluaa olla. Itse en päivitä lähes mitään julkisesti, suurimman osan julkaisuista lähetän ystäväpiirin kesken perustetulle ryhmän sivulle.

Mutta sitten ne ketkä eivät ole Facebookissa. Onko oikeasti pakko liittyä, jos ei kiinnosta? Onko pätevä perustelu, jos ystävä sanoo unohtaneensa kutsua pikku partyihinsa siksi ettei ole Facebookissa? Vähän tulee miettineeksi sitä, miten vahva ja tärkeä ystävyys siinä tapauksessa on, ja mitä kutsutta jäänyt ystävä mahtaa tuntea. Ymmärrän hyvin ystäväni kommentin siitä, ettei tunne olevansa kovinkaan kaivattu. Ongelma tuleekin siinä, että se ei ole alkuunkaan totta. Ystävääni kaivataan paikalle lähes poikkeuksetta, mutta on vähän kinkkistä yrittää vakuutella, että ”Totta kai sinut sinne halutaan, ei nyt vaan muistettu pyytää.”