Se, joka pienestä ilahtuu, usein ilahtuu!

Minä olen sellainen tyyppi, joka ilahtuu hyvinkin pienistä asioista ikihyviksi. Muutama esimerkki: Kerran melkein hihkaisin, kun sain Sokokselta kaupanpäälle pikkuruisen hajuvesinäytteen (no olihan se nyt tosi herttaista!). Ehdin kerran kirjastossa nappaamaan uutuushyllystä kauan odottamani kirjan heti sen sinne ilmestyttyä ja hykertelin mielissäni sen jälkeen loppupäivän. Kun herään paria tuntia ennen kellonsoittoa aamulla ja tajuan, että ”hei, voin nukkua vielä näin ja näin paljon”, on päivä alkanut erinomaisesti.

Tästä voinee päätellä, että kovin ison ei tarvitse olla senkään asian, joka saa minut todella onnelliseksi ja ilahtuneeksi pitkäksi aikaa. Viimeksi tällaisia tunteita koin viime viikolla, kun ostin korulippaan (ensimmäisen laatuaan, joka on näin iso ja hieno ja sellainen aikuisten naisten korulipas). Tunnetta ei vähentänyt se, että erinäisten kuponkien, tarjousten ja leimalappujen jälkeen maksoin siitä (ja läjästä muita mukavia pikkutavaroita) vaivaiset pari kymppiä, hip hei! Nyt olen sitten säännöllisin väliajoin hipsinyt huoneeseeni ja avannut lippaan ihan vaan ihaillakseni ja huokaillakseni sen äärellä. On se vaan niin ihana.

Huomatkaa, kuinka ovelasti olen ottanut sormuksille varatun tilan korvakorujen käyttöön >:D No ei mulla oo sormuksiakaan!