What’s your number?

Sinkkuelämää Mirandalla niitä oli 42 (ainakin jossain vaiheessa sarjan kulua), ja What’s Your Number – elokuvan Allisonilla 20. Lily Allen laulaa biisissään, että if I told you ‘bout my sex life, you’d call me a slut.

     Olen ajatellut viime aikoina paljon tätä Sinun numerosi? – asiaa. Vaikka minulla ei sitä huolta (vielä >:-D) ole, on vähänkään enemmän blogiani seuranneille tullut selväksi, että pohdiskelen paljon tulevaisuutta, ja kaikenlaisia asioita ihan yleiselläkin tasolla. Kuinka monta miestä on siis todella liikaa? Missä vaiheessa olisi syytä alkaa rajoittaa? Vai onko sillä oikeasti mitään väliä, jos pitää huolen terveydestään?

     En ole oikein koskaan ymmärtänyt sellaista itsensä säästämistä (en siis silti tuomitse, jos joku niin haluaa tehdä). Minusta tytöllä pitää olla oikeus nauttia itsestään, omasta kehostaan ja flirttailusta ilman, että siitä tuomitaan, enkä jotenkin osaa ajatella sen olevan pahasta, jos niistä antaa muidenkin (lue: poikien :D) nauttia. Tässä mielessä olen hyvin epäfeministinen.

     Siitä, että naisille ikään kuin sallitaan vähemmän petikumppaneita kuin miehille, keskustellaan paljon, ja se puolestaan herättää minussa aina sellaisen äkäisen pikku feministin. Kysymys miksi on se olennaisin, johon ei saada koskaan vastausta, jos tämä asetelma naisten ja miesten välillä ei muutu.

     En ole sitä mieltä, että mitä enemmän sitä parempi, mutta en myöskään ajattelisi että vähemmän on enemmän. Ihanteellisinta olisi löytää tasapaino (as always, se lienee mottoni vähän joka asiaan). Kun ajattelen Sinkkuelämää Samanthaa, minussa herää sisäinen kukkahattutätini. Eikös tuo ole jo vähän liikaa? Mutta ei tyttöjen pitäisi joutua myöskään varomaan, ettei vaan pääse syntymään kyseenalaista mainetta. Tämän pohdinnan pointti lienee se, että nautitaan tytöt, mutta pidetään itsestämme huolta.

Ps. Jos on komedian, romantiikan ja kevyen hömppäelokuvan nälkä (eikä taidokkaasta juonesta ole niin väliksi), What’s your number? on ihan kiva leffa siihen tarkoitukseen :)!