Mandut ja mandukuk

Olemme monesti saaneet kuulla asuvamme ”ihan kaupungin parhaan manduravintolan vieressä”. Mutta koska korealaisilla ravintoloilla ei varsinaisesti ole nimiä, ainakaan kovin selvästi näkyvillä tai yleisesti asiakkaiden käytössä, olemme aina jääneet ihmettelemään, missäköhän kyseinen ravintola tarkalleen sijaitsee. Eilen saimme vihdoin tarpeeksi yksityiskohtaiset ohjeet, joten tänään pääsimme nauttimaan mandukukista sekä manduista paikan päälle. 

Mandut (만두) ovat siis täytettyjä taikinanyyttejä, useimmat tunnistavat ne englanninkielisellä nimellä ”dumplings”. Manduja on saatavilla yleisesti ainakin liha- ja kimchiversioina joko höyrytettynä, paistettuna tai friteerattuina kiinalaisittain. Korealaiset rakastavat manduja myös keitoissa (mandukuk 만두 국). 

Päädyimme siis yhteen keittoannokseen sekä yhteen tavalliseen, höyrytettyyn manduannokseen. Normaalista poiketen tämän ravintolan mandut olivat väriltään ruskeita tavallisen vaalean sijaan, ja arvuuttelimmekin keskenämme värimuutoksen syytä. Myös mandukeitossa olleet tteobok-riisikakut olivat saaneet valkoisen sijaan saman violetinruskean värin.  Maultaan taikina oli kuitenkin tuttua huttua vaaleisiin sukulaisiinsa verrattuna, joten kyseessä oli luutavasti vain kuriositeettina käytetty värjäävä raaka-aine.

Alla kuvia manduista ja keitosta lisukkeineen:

Omissa manduissamme oli sisällä ainakin riisinuudelia, kimchiä, jauhelihaa sekä vihanneksia ja mausteita. Kimchin myötä mandut olivat myös hieman tulisia, mutta mikäli valitsee lihavaihtoehdon ilman kimchiä, ei mandu yleensä ole ollenkaan tulista tai voimakkaan mausteista. 

Lisuke-panchan sisälsi ainakin pinaattia ja sipulia sekä paljon chiliä. 

Keitossa oli mandujen lisäksi ainakin kananmunaa, merilevää, tteobok-riisikakkuläpysköjä sekä sieniä. Myös keiton liemi oli erinomaisen hyvää anjovis-kasvislientä.

Ruskeat, makkaransiivujen näköiset läpyskät ovat siis tteobokia, joka on maultaan hyvin mietoa ja suutuntumaltaan hieman sitkeähköä mutta pehmeää riisimassaa. Omasta mielestäni tteobok on ”yhtä tyhjän kanssa”, mutta paikallisille se on herkkua erityisesti tulisessa kastikkeessa lounaalla syötynä.

 

Manduja on saatavilla ravintoloiden lisäksi take-awayna pienistä mandu-kioskeista, mutta myös kauppojen pakastealtaista. Pakastemandut maistuvat omaan suuhuni ihan mainiolle ja ovat melko kätevää ”pikaruokaa”, sillä ne kypsyvät nopeasti. Ja mikäli valitsee nimenomaan höyrytetyt mandut, ovat ravintoarvotkin kohdallaan (toisin kuin friteeratuissa versioissa). Monet korealaiset tekevät mandunsa itse kaupasta ostamiinsa taikinakuoriin, mutta vannoutuneimmat kotikokit tekevät myös taikinan alusta asti omassa keittiössään. Korealainen ystävämme kutsuikin meidät viikon kuluttua mandutalkoisiin kotiinsa, jolloin pääsemme toivottavasti seuraamaan myös kuoritaikinan tekoa ”from scratch”. Tapahtumasta tulee varmasti kuvareportaasia myös tälle palstalle!