Syyshämmennys

Elokuu saa minut joka vuosi yhtä aikaa sekä innostuneeksi että levottomaksi. Aika kesän loppumisen ja syksyn alkamisen välillä saa ajatukset helposti hämmentävän ristiriitaisiksi.

Tulis jo, mut ei ihan vielä sittenkään.

Lomailukesä 2012 on auttamatta kääntynyt loppusuoralleen. Tekisi mieli siirtää aikaa pikakelauksella taaksepäin ja lahjoa säänjumalat vääntämään ne vuotavat vesihanansa hieman tiukemmin kiinni. Tahdon lisää aurinkoa, valoa ja helleaaltoja. Nyt iltaisin on jo hurjan pimeää, luottokesäkenkäni ovat kävelystä pilalla ja takanani on syksyn ensimmäinen työpäivä. Varmoja merkkejä syksyn saapumisesta.

Mutta ei kaikki onneksi ole aivan niin masentavaa, kuin voisi ajatella − syksylläkin on nimittäin se valoisa puolensa. Lämpimien kesäiltojen ohella juuri alkusyksy on minusta parasta mitä vuodenajoilla on meille tarjota. Syksy tuntuu aina jollain tavalla uudelta alulta, ja pimenevät ja viilenevät illat antavat taas tilaa kynttilöille, kaulahuiveille ja paksuille over-sized villapaidoille. 

Ja näistä syysjutuista tykkään ihan hirmu hirmu hirmu kovasti!

Aloitin viikko sitten osa-aikaisen työn Tukholmassa, samassa paikassa, jossa suoritin harjoitteluni viime kesänä. Moni on varmasti viime aikoina kironnut kesälomiensa loppumista, mutta minussa ensimmäinen työpäivä herätti lähinnä samanlaisia jännittyneen innokkaita fiiliksiä kuin ensimmäiset kesäloman jälkeiset koulupäivät silloin ala-asteella. Rehellisesti: minusta oli tosi kivaa palata vaihtarikevään ja -kesän jälkeen takaisin töihin. Tukholmassa tuntui ihan yhtä hyvältä kuin aina ennenkin. Ihan kuin en olisi kovin kauaa poissa ollutkaan.

Ensimmäisen työpäivän kunniaksi ostin Monkilta maailman mukavimman syysneuleen. Tai neulesäkin, kuten poikaystäväni ostostani kaikella rakkaudella kuvaili. Eräänä pimeänä sadepäivänä puin säkin päälleni, keitin pitkästä aikaa kupillisen chilikaakaota ja siirsin laatikkoon pakatut kaulahuivini valmiiksi käden ulottuville. Tuntui syksylle.

Että antaa vaan lämpömittarin lukemien tippua, minä olen valmis.

Ja sitten, heti kun selkänsä kääntää, näyttääkin siltä, ettei kesä taidakaan aivan vielä olla ohitse. Koska tänään täällä Göteborgissa tuoksuu kesälle. Tänään levitin aurinkorasvaa iholle, suuntasin puistoon bagelilounaalle ja luin nurmikolla makoillessani viimeiset sivut kirjasta, jonka nimi alkaa sanalla kesä. Pian vetäisen vielä kukkamekon ylleni ja lähden terassille nauttimaan auringosta, musiikista ja kuohuviinistä. Koska kesällä voi hyvillä mielin tehdä niin − vaikka aamuun asti. 

Ehkä parasta elokuussa onkin se, että silloin voi fiilistellä yhtä aikaa sekä kesää että syksyä.

Hämmentävän hienoa.