Jarrutus

Päivät vierivät taas niin hurjaa vauhtia, etten meinaa pysyä niiden menossa mukana. Siirtymä ballerinoista talvitakkiin kävi tänä vuonna uskomattoman nopeasti. Nyt Tukholman kaduille on ilmestynyt jouluvaloja, Kungsträdgårdeniin luistinrata ja Suomessa kuulemma satoi jo luntakin. Hurahti lähes neljä viikkoa, ennen kuin ehdin taas käymään kotona Göteborgissa.

Aika kuluu nopeasti silloin, kun viihtyy ja pysyy kiireisenä. Se, että töissä huomaa lähes päivittäin tuntien kiitäneen pikavauhtia iltapäivään, on hyvä merkki. Viikonloputkin tuntuvat täyttyvän sen enempää suunnittelematta, mutta onneksi vain kivoista jutuista. Kiire ei olekaan niin stressaavaa silloin, kun sen aiheuttavat asiat, joista tykkää. Ja siksi elämä onkin juuri nyt kaiken kiireen keskellä aika ihanaa. Hektistä, mutta ihanaa.

Välillä tekee kuitenkin silti mieli pysäyttää päivien pikakelaus ja jarruttaa. Pysähtyä fiilistelemään vuoden tunnelmallisinta aikaa − kirpeän rapsakoita syyskelejä, putoilevia lehtiä ja pimeitä sadepäiviä. Nostaa jalat pöydälle ja nautiskella.

 

Viime viikonloppuna minä sitten jarrutin ja fiilistelin. Perjantai-iltana tapaksien täyteisen after workin jälkeen hyppäsin Dalarnaan vievään junaan. Kaksi päivää ulkoilua, koiria, ruokapöydän nikkarointia, hyvää ruokaa, saunomista ja kynttilöitä. Hieman myös telkkarin tuijotusta silloin, kun siellä pyörähti käyntiin Så mycket bättren uuden kauden avausjakso. Kellojen siirto toi päivään tunnin lisää, ja sunnuntaiaamuna saimmekin hyvällä omalla tunnolla loikoilla ullakolle pedattujen vällyjen välissä pidempään kuin olisi sopivaa.

Maanantaina olo olikin sitten ainakin melkein yhtä keveä ja eufoorinen, kuin tämän päivän japanilaisen kylpylän jäljiltä. Juhlistimme nimittäin tänään mahtavan tiimimme kanssa menestyksekästä lokakuuta Yasuragissa, Hasseluddenissa sijaitsevassa upeassa kylpylähotellissa. Kylpylässä vietetyn illan ja neljän ruokalajin illallisen jälkeen olen kuin uudestisyntynyt. Nyt voin taas nostaa jalan jarrulta.