Röda Sten

Göteborg on pullollaan kulttuurin kohtauspaikkoja. Yksi mielenkiintoisimmista sellaisista on Röda Sten. Se on areena taiteelle, tanssille, musiikille ja teatterille ja samalla myös kotipaikka nimeään kantavalle taiteilijayhteisölle.  

Sykähdyttävintä Röda Stenissä eivät kuitenkaan mielestäni ole taidehallin näyttelyt, vaan se mitä rakennuksen ympärillä näkyy ja tapahtuu. Röda Stenin kolkko taidehalli sijaitsee valtavan Älvsborgin sillan alla. Aikanaan pannuhuoneena toiminut rakennus on jäänne vuosia sitten aktiivisesti toimineesta teollisuusalueesta. Miljöö on omalla karulla tavallaan häikäisevän kaunis. Puolet rakennuksesta on peittynyt graffiteihin, joita Röda Stenin alueella on ainoana Göteborgissa edelleenkin täysin laillista taiteilla myös itse. Ympärillä on tilaa ja ilmaa. Maisema muuttuu absurdiksi, kun vierestä lipuu ohitse matkustaja-alus.

Rantaviivalta voi löytää myös sen oikean röda stenin − punaisen kiven, jonka mukaan koko paikka on saanut nimensä. Legendan mukaan kivi värjäytyi punaiseksi jo 1700-luvulla, kun tanskalainen merimies surmasi paikalla vartioineen ruotsalaisen sotilaan. Tarinasta olemassa toinenkin versio, mutta se on se huomattavasti tylsempi.

roda3.jpg

roda2.jpg

roda4.jpg

roda5.jpg

roda8.jpg

roda33.jpg

roda10.jpg

roda1.jpg

Tapasimme Röda Stenin kahvilassa sattumalta tukholmalaisen taiteilijasielun. Nainen huomasi kamerani ja siitä alkoikin lähes kahvikupillisen verran kestävä keskustelu valokuvauksesta. Nainen kertoi opiskelleensa valokuvausta Uppsalassa noin 30 vuotta sitten. Hän ei edelleenkään omista digitaalista kameraa, sillä uskoo, että valokuvista tulee taidetta vasta pimiössä. Minä en ymmärtänyt, mutta tulin siihen tulokseen, että haluaisin kovasti kokeilla pimiötyöskentelyä. 

Adjö så länge, huudahti nainen hetkeä myöhemmin ja lähti seuraamaan performanssia, jossa esiintyivät laulava munkki ja naisen kristallimaljoja soittava ystävä. Ihanan epämääräistä.
 

Röda Sten on ehdottomasti retken arvoinen kohde. Se kuvastaa myös monella tapaa sitä, mitä Göteborg todella on − teollinen satamakaupunki, joka on yhtä aikaa kolkko, tunnelmallinen, rosoinen, kaunis, epätäydellinen, yllättävä ja pikkuisen hipsteri. 

Kulttuuri Matkat Suosittelen