Muuttoviikonloppu

Viimeinen viikonloppu Vallgatanilla. Kun seuraavan kerran saavun Göteborgiin, hyppään vieraaseen raitiovaunuun, avaan uuden asunnon oven ja astun sisään muuttolaatikoiden valtaamaan kaksioon Linnéstadenissa. Hassu ajatus.

Viimeinen viikonloppu Vallgatanilla vierähti enimmäkseen kotosalla laatikoita pakkaillessa, kaappeja siivoillessa ja pyykkiä pestessä. Se tuntui kuitenkin sujuvan jo niin rutiinilla, että ehdin onneksi paljon muutakin. Oli aikaa nukkua pitkään, lenkkeillä Slottskogenissa, paistaa köyhiä ritareita, tuijottaa tositeeveetä, tehdä kasvohoitoja kotikylpylässä ja viettää hulvatonta after workia Boccassa. Viikonloppu oli siis oikeastaan mielettömän mukava ja rentouttava.

Olen juuri kokenut elämäni vaivattomimman muuton. Kävi nimittäin niin, että ensi viikonloppuna poikaystäväni kantaa muuttokuormaamme osoitteesta toiseen samaan aikaan kun minä viiletän parhaiden ystävieni kanssa ympäri Helsinkiä. Ei, en oikeasti tehnyt tätä tahallani, vaikka vielä pari viikkoa sitten huonona päivänä kovasti uhosinkin karkaavani kauas pois muuton alta. Jos poikaystävä ei pääsisi muuttoapunsa kanssa kolmeksi viikoksi työmatkalle Brasilian aurinkoon, saattaisi siis hieman harmittaa toisten puolesta. Nyt tuntuu oikeastaan vaan aika hyvältä.

Nyt siis avaimet naulaan, ovi kiinni ja nokka kohti Tukholmaa ja Helsinkiä. Nyt on niin monta kivaa juttua edessä, ettei edes vanhasta kodista luopuminen tai lähes kuukauden ero rakkaimmasta vedä mieltä haikeaksi. Oikeastaan olen aina pitänyt uusien tuulien tuoksusta.

 

P.s. Bongatkaa kuvista naapurin mummo ja naapurin mummon kånken!