Skärgården
En ole vielä keksinyt adjektiivia, joka kuvaisi riittävän hyvin saaristoa ja sitä, kuinka sen koen. Sen pitäisi olla jotain, joka kuvaa yhtä aikaa onnellisuutta, rauhaa, elämänmakua, huolettomuutta, kauneutta, kovuutta, tyrskyjä, tuulta ja paksua nahkaa. Herkkyyttä, pelonsekaisia tunteita ja voimaa, jotka jättävät pitkään maistuvan suolaisen maun kielelle.
Saaristossa on helppoa tuntea olonsa onnelliseksi. Siellä kiireen ja stessin kiristämä mieli rauhoittuu kuin itsestään. Yksi ilta tuntuu viikonloppulomalta. Göteborgin ja Länsi-Ruotsin saaristo on täydellinen paikka päämäärättömälle vaeltelulle, auringon palvonnalle, piknikille, naku-uinnille tai harhaileville ajatuksille. Siellä satamakahvilasta on suorastaan pakko tilata perinteinen räkmacka ja iso kuppi pannukahvia, vaikkei olisi edes nälkä. Kallioilla istuskellessa unohtaa väkisinkin ajan kulun ja muistaa, miksi hetkessä eläminen on toisinaan niin valtavan tärkeää.
Nämä kuvat ovat Marstrandista parin viikon takaa. Oli mielettömän mukavaa, kaunista ja vuodenaikaan nähden epätavallisen lämmintä. Juuri tämän saaristossa vietetyn illan aion säästää mielessäni sellaisen pimeän talvipäivän varalle, jolloin nenä vuotaa ja mieli on kaukana seesteisestä.