Paperihaavoja ja Tukholman ihanin lehtikauppa
Olen aikakauslehtien intohimoinen rakastaja ja hamstraaja. Niitä on meillä joka nurkassa. Jokaisen muuton yhteydessä joku muuttomiehistä pyörittelee silmiään osoitteesta toiseen raahattaville lehtipinoille. Poikaystävä yrittää iskeä heikkoon kohtaan ja kehottaa miettimään, kuinka monta puuta lehtieni vuoksi onkaan jo kaadettu. Ystävä ehdottaa antamaan e-lehdille mahdollisuuden, mutten ole siihen valmis. Vaikka idea on hyvä ja lukukokemus olisi teräväpiirtoa, digitaalisesta julkaisusta puuttuu tunnelma, tuntuma ja paperihaavojen riski. Eikä pikseleitä saa pinoihin.
Toisinaan teen kompromissin ja vien tarkan harkinnan jälkeen osan lehdistä paperinkeräykseen. Mutta onneksi luopumisen tuska on vain väliaikaista, sillä rakkaat lehtikasani tapaavat kasvaa nopeasti takaisin entisiin mittoihinsa.
Lehdet ovat pelastaneet monta pitkää junamatkaa ja harmaata iltapäivää. Ne ilahduttavat aamukahvin kaverina, kesäauringossa loikoillessa tai paukkupakkasia pakoillessa. Ne tekevät myös kotini kauniimmaksi. Ammennan lehdistä itseeni fiiliksen mukaan niin täydellistä hömppää, visuaalista ispiraatiota kuin ajatuksia herättäviä ajankuvauksiakin. Kaipaan suomalaisia lehtiä, mutta iloitsen siitä, etteivät ruotsalaiset sisustuslehdet maksa täällä maltaita. Kun haluan hemmotella itseäni, panostan kauniiseen laatulehteen, jonka jokainen yksityiskohta on mietitty huolella ja tunteella.
Södermalmilla sijaitseva Papercut on hyvin suurella todennäköisyydellä Tukholman ihanin lehtikauppa. Sen hyllyt notkuvat uskomattoman hienosti toteutettuja julkaisuja, joiden persoonalliset tarinat, taitto, typografia ja kuvitus saavat haukkomaan henkeä. Sieltä voi napata mukaansa hypetettyjen kansainvälisten lehtien, kuten Kinfolkin tai Frankien uusimman numeron tai etsiä käsiinsä uusimman suosikkini, matkailuun ja ruokaan keskittyneen brittilehti Cerealin. Tuttujen lehtien lisäksi Papercutista löytyy myös aina jotain uutta ja kiinnostavaa luettavaa. Ja mikä mahtavinta, liikkeessä myydään vastailmestyneiden lehtien lisäksi myös vanhempia numeroita. En olekaan koskaan täysin ymmärtänyt sitä, miksi aiemmin ilmestyneet numerot vedetään pois myynnistä heti uuden julkaisun jälkeen. Papercutin hyllyjen välissä hymy kiipeää huulille ja mieli matkustaa muualle.
Minulla ja lehdillä on varsin lämmin ja symbioottinen suhde. Lehdet ovat ansainneet lukijansa. Minä olen ansainnut lehtipinoni.