Huomenta maailma

Halusin tulla kertomaan teille, että hiljaisuudesta huolimatta olen vielä elossa. Kahvin voimalla.

Arki on juuri nyt valtavan kiireistä, liian kiireistä. Alkuvuosi on kiitänyt ohitseni huimalla vauhdilla ja saanut samalla koko kehoni epämiellyttävän kireäksi. Olenko elänyt tarpeeksi? Ainakin olen tehnyt viime aikoina liian vähän sitä, mikä on minulle oikeasti tärkeää.

Omiin kokemuksiini pohjautuva epävirallinen ihmiskoe on osoittanut, etteivät päiviemme tunnit ole aina yhtä pitkiä. Olen alkanut myös uskoa, että neljän päivän työviikot tai kuuden tunnin työpäivät tekisivät meistä kaikista paitsi onnellisempia, myös tehokkaampia. Siinäkin tapauksessa, että tekemämme työ on meille miellekästä. 

Nyt on siis aika riuhtaista itsensä irti kiireestä ja herätä näkemään arki uudessa valossa. Olla itselleen hieman suopeampi ja raivata aikaa sille, mistä nauttii eniten. Opetella luopumaan asioista, jotka eivät tuo onnea. Irti päästämisen tunne on kai vähän kuin ajaisi polkupyörällä ilman käsiä. Idea tuntuu vaaralliselta ja alku on horjuvaa, mutta pian sitä huomaa, että kyllä näinkin pysyy pystyssä. Jännittävä ja lapsellisen vapaa tunne. Sitä tarvitsen juuri nyt.

Siis hyvää huomenta maailma, nyt voin jo heti paljon paremmin.