Kevyempien askeleiden Køøpenhamina

Useat kenttätutkimukset osoittavat, että viikonloppuloma on yksi tehokkaimmista hoitokeinoista painavien ajatusten ja stressin puuduttamalle mielelle. Pienenkin maisemanvaihdoksen vaikutukset syventävät hengitystä ja tuuppaavat ajatukset uusille raiteille. Matkalla maailma näyttää kirkkaammalta ja solmut aukeavat kuin itsestään. Irtiotto arjesta ja tutuilla kaduilla tallaamisesta antaa valtavasti energiaa ja tekee olon yksinkertaisesti onnellisemmaksi.

Onneksi muistin, kuinka hyvä idea matka Kööpenhaminaan onkaan.
 

 

Karkasimme viime viikonloppuna ystäväni kanssa Kööpenhaminaan. Kolmeen päivään mahtui enemmän kuin uskoisi.

Teimme päivän töitä Kööpenhaminan toimistolla Thé à la Menthen minttuteen voimalla, fiilistelimme VEGAn parvella islantilaisen Ásgeir Traustin lumoavaa musiikkia ja keräsimme kiviä kaupungin pohjoispuolen tuulisilta hiekkarannoilta. Ajelimme pikkuruisella retro-Fiatilla pitkin rannikkoa, söimme lounaaksi smørrebrødit ja teimme U-käännöksen ihan vain päästäksemme moikkaamaan tienvarressa hengailevaa pörröistä lehmää. Illalla Bar7:n baarimikko loihti meille aivan mielettömän hyvät cocktailit. Omani oli maustettu kunnon tujauksella chiliä ja nimetty hymyileväksi salamurhaajaksi. 

Puhuttiin viisaita ja ihan hölmöjä. Herättiin aamulla auringonpaisteeseen.

Kiertelimme taidemuseo Louisianan sokkeloisia käytäviä ja ihastelimme aamuauringossa kylpevää Dragørin vanhaa kalastajakylää. Kävimme brunssilla Paludan Bogcafessa, kiipesimme pyöreän Rundetårnin huipulle ja melkein nukahdimme hämyisen kahvilan liian pehmeille nojatuoleille. Mietimme, missä kaikki Helsingørissä asuvat 46 000 ihmistä viettävät lauantaipäiväänsä, sillä aavemaisen hiljaisen kaupungin kaduilla heitä tuli vastaan ehkä viisi. Vietimme sateisen, mutta sitäkin tunnelmallisemman illan trendikkäässä Kødbyenissä eli Kööpenhaminan Meatpacking Districtillä. Istuimme viinilasillisilla Paté Patéssa ja jaoimme lautasellisen komean tanskalaispojan tarjoilemaa tajunnanräjäyttävän hyvää kanaa. Paikka oli tupaten täynnä, mutta olo äänekkäästä puheensorinasta huolimatta täydellisen seesteinen.

Naurettiin paljon ja nukuttiin hyvin. Osasin lukea karttaa eikä eksytty kertaakaan.
 

Olin tosi tyytyväinen. Ruokaan, viikonloppuun, elämään ja ihan kaikkeen.

Päällimmäisenä käteen jäivät hyvä mieli ja kysymys siitä, miksi ö-kirjain näyttää niin paljon paremmalta poikkiviivalla kuin pisteillä.

 

ø.