Kirsikkapuista ja haaveammateista

Tukholmaan on kuulkaa saapunut kevät.

Kungsträdgården ei ole ollut näin kaunis sitten viime toukokuun. Kaikki näyttää juuri nyt paljon kirkkaammalta ja hymy piirtyy kasvoilleni helpommin. Eikä se johdu pelkästään auringosta tai kukkivista kirsikkapuista, vaikka ne tekevätkin hommasta entistä helpompaa.
 

 

Viisivuotiaana ilmoitin, että minusta tulee isona balettitanssija tai kirjakaupan täti. Pari vuotta myöhemmin keksin, että minusta tuleekin näyttelijä. Yhdessä vaiheessa halusin fysioterapeutiksi, maailmanuskontojen tutkijaksi, toimittajaksi, lastenkirjailijaksi tai copywriteriksi. Lopulta tulin siihen tulokseen, etten halua olla mitään liian helposti määriteltävää. Se on kai yksi syy siihen, miksi päädyin töihin viestinnän pariin. Se uravalinta tuntuu muuten edelleen täysin omalta.

Mutta arvatkaa mitä? Kaksikymmentäkolme vuotta myöhemmin sen pienen kuopiolaistytön haaveista tulee kuin tuleekin totta. Aloitan toukokuussa uuden työn verkkokirjakaupan viestintätiimissä ja uskoisin, että ainakin viisivuotiaan vinkkelistä menen jo heittämällä tädistäkin. Minusta tulee siis ihan oikeasti kirjakaupan täti. Eikä muuten ihan mikä tahansa kirjakaupan täti, vaan vieläpä sellainen, joka päätti juuri ilmoittautua mukaan syksyllä alkavalle aikuisbalettikurssille. 

Universumi on tänä keväänä vitsikäs ja minä enemmän kuin innoissani.
Toivottavasti teilläkin on mahtava pääsiäinen!